Luonne

Salukissa on itämaista tyylikkyyttä ja metsästyskoiran vimmaa.Tuhansien vuosien jalostustyö takaa sen, että saluki sekä metsästää että tappaa saaliinsa tehokkaasti. Jäniksiä metsästävä saluki eli Persian vinttikoira tunnetaan myös nimellä gasellikoira.

Yksi salukin ominaispiirre on varautunut suhtautuminen vieraita kohtaan. Varautuneisuus ei suinkaan tarkoita samaa kuin aggressiivisuus, hermostuneisuus tai arkuus. Saluki odottaa, että sitä kohdellaan sen arvon mukaisesti. Koiranystävän on hyväksyttävä, ettei saluki hypi, pyörähtele, vingu eikä nuole riemusta ketä tahansa vastaantulijaa. Omaa perhettään ja muita rakkaita ihmisystäviään se sitävastoin tervehtii ja hellii mitä sydämellisemmin. Hellyydenosoitukset ovat kekseliäitä, huvittavia ja taatusti aitoja.

Saluki rakastaa huomion keskipisteenä oloa. Se pysyy usein leikkisänä varsin kypsään ikään asti. Vaikka aikuinen saluki on rauhallinen ja sohvan nurkkaan käpertyneenä jopa huomaamaton kotikoira, pennut ovat energisiä ja saavat usein “hepulikohtauksia”.

Salukit ovat valppaita vahtikoiria niin kotona kuin liikenteessä, mutta ne eivät ole mitään turhan haukkujia. Sitävastoin pitkä ja ulvova varoitushaukku saa vieraan kuin vieraan pelästymään. Salukit juttelevat usein ja ilmeikkäästi. Yksin jäätyään ne saattavat päästää ilmoille korvia vihlovan kutsuhuudon.

Jopa leikeissään saluki eroaa monista koiraroduista. Yleensä se ei halua noutaa keppiä, ihmettelee ehkä, että mikä vimma ihmisellä on heitellä edestakaisin mokomia risuja. Useinkaan sitä ei kiinnosta pallopeli, paitsi ollessaan kohtelias kanssaleikkijäänsä kohtaan, tai jos se ehdottomasti haluaa houkutella jonkun “pallotyypin” kilpajuoksuun kanssaan. Salukin leikit ovat juoksukilpailuja tyyliin: ‘sinä et saa minua kiinni’ ja ‘minä kyllä saan sinut kiinni senkin pupu’. Se ajaa mielellään takaa kaikkea karvaista, mikä liikkuu neljällä jalalla tai ainakin kovaa.