JUOKSUOPAS

2 – TERVETULOA JUOKSUHARRASTUKSEN PARIIN

Tähän oppaaseen on koottu neuvoja ja vinkkejä, joiden avulla voit opettaa koiraasi mahdollisimman viehevarmaksi juoksijaksi. Sekä radalla että maastossa juokseminen on melko kaukana oikeasta metsästämisestä. Tämä on lähtökohta kaikelle harjoittamiselle ja harjoittelulle. Vain yksi asia on varma: salukin metsästysvietti on hyvin pinnassa. Tätä viettiä me yritämme saada esiin ja voimistaa niin että sillä on vain halu saada viehe kiinni ja ”tappaa” se ennen muita.

Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa saada koirasta varma juoksija. Kaikki oppaan ohjeet ja neuvot ovat esimerkkejä hyvistä tavoista ja menetelmistä saada saluki juoksemaan vieheen perässä keskittyen omaan suoritukseensa. Koiran omistaja on vastuussa koirastaan: omistajan on itse valittava oppaan neuvoista ja vinkeistä ne, jotka parhaiten sopivat koiran ominaisuuksiin ja luonteeseen. Saluki ei tee mitään pakottamalla, mutta kun vietät paljon aikaa koirasi kanssa ja opettelet tuntemaan sen mahdollisimman hyvin, luot pohjaa tulevalle yhteistyöllenne myös juoksuharrastuksessa. Kun lisäksi muistat pitää ohjenuorana tervettä maalaisjärkeä, iloita ja hauskaa harrastamista, sinulla on hyvät onnistumisen mahdollisuudet saada salukisi innostumaan juoksulajeista.

3 – VINTTIKOIRAKOKEET

Vinttikoirakokeisiin kuuluvat rata-, maasto- ja ajuekokeet. Näihin kokeisiin voivat osallistua kaikki rodut FCI:n ryhmästä 10 sekä FCI:n ryhmästä 5 basenjit, etnankoirat, faaraokoirat, ibizanpodencot, kanarianpodencot ja portugalinpodengot. Lisäksi maasto- ja ajuekokeisiin voivat osallistua FCI:n ryhmästä 6 rhodesiankoirat.

Ratakokeet ovat kokeita, joissa kerralla 2–6 samanrotuista koiraa lähtee lähtökopeista seuraamaan viehettä ovaalin muotoiselle radalle. Maalilinjan ensimmäisenä ylittänyt ja hyväksytyn suorituksen tehnyt koira voittaa. Ratajuoksukokeet ovatkin nopeatempoisia ja tiivistunnelmaisia tapahtumia, joissa suoritukset kestävät matkasta ja rodusta riippuen noin 18–40 sekuntia per lähtö. Ratajuoksukokeita järjestetään vinttikoirakerhojen ylläpitämillä radoilla eripuolilla Suomea. Vinttikoirakerhot ja -yhdistykset järjestävät kilpailukauden aikana viikoittain myös ratajuoksuharjoituksia, joissa lajiin pääsee helposti tutustumaan ja kokeilemaan. Ajankohtaisen tiedon aktiivisista radoista löydät Suomen Vinttikoiraliiton verkkosivuilta.

Maastokokeissa koirat juoksevat pareittain maastoon tehdyllä mutkittelevalla radalla viehettä ajaen. Tuomarit pisteyttävät jokaisen koiran suorituksen ja omassa koeluokassaan eniten pisteitä saanut koira voittaa. Maastokokeita järjestetään ympäri Suomea, ja suosittuja koepaikkoja ovat laajat peltoalueet ja hiekkakuopat, joista löytyy myös korkeusvaihteluita tai luonnon omia näköesteitä. Maastokoepäivät ovat usein pitkiä ja raskaita niin koirille, omistajille kuin toimihenkilöillekin, sillä osallistujia on paljon ja kokeissa pyritään juoksemaan sekä alkuerät että finaalit. Maastoharjoituksiin pääsee osallistumaan eripuolella Suomea järjestettävissä maastoharjoituksissa.

Ajuekokeet muistuttavat hieman maastokokeita, mutta ajuekoe on oma koemuotonsa ja vaatii koiralta erilaista työskentelyä. Kuten maastokokeessa, ajuekokeessakin juostaan maastossa mutkittelevan vieheen perässä. Ajue koostuu kolmesta koirasta, jotka pystyvät toimimaan yhteistyössä metsästäessään maastoradalla edellään liikkuvaa viehettä. Tuomarit pisteyttävät jokaisen ajueen suorituksen ja suurimman yhteispistemäärän saanut ajue voittaa.

4 – JUOKSUOMINAISUUDET JA LUONNE

4.1 – Juoksuominaisuudet

Saluki tarvitsee juoksukokeissa viehevarmuuden lisäksi mm. ketteryyttä, kestävyyttä ja nopeutta. Ketteryys on kykyä hallita liikkeitä. Koordinaatiokyvyllä tarkoitetaan salukin kykyä reagoida maastonvaihteluun ja tasapainottaa sekä rytmittää liikkeitään sen mukaan. Ketteryyttä sekä koordinaatiokykyä voidaan harjoittaa pennusta lähtien antamalla koiran juosta vapaana erilaisissa maastoissa. Monipuolisissa maastoissa saluki oppii havainnoimaan ympäristöään ja hallitsemaan kehoaan. Kestävyysominaisuudet ovat perittyä ja sillä tarkoitetaan koiran fyysistä ja psyykkistä kestävyyttä. Kestävyyttä voidaan harjoittaa ja rakentaa kuten kuntoa, määrätietoisesti lisäämällä rasituksen määrää pikkuhiljaa.
Perimä määrittää koiran luontaista nopeutta. Salukin nopeus ei ole sidoksissa kokoon vaan enneminkin sen omaan juoksutekniikkaan, johon vaikuttaa myös koiran rakenne. Biomekaanisesti ja fysiologisesti juoksunopeus riippuu jalkojen kontaktiajoista maata vasten, askeltiheydestä sekä koiran voimareserveistä. Voima auttaa pitämään juoksun taloudellisena eli saavutetaan nopeampia kontaktiaikoja. Tärkein salukin juoksuominaisuuksista kokeissa on kuitenkin vieheinto ja viehevarmuus, joka koostuu saalisvietistä. Menestyvän rata- ja maastojuoksijan ominaisuudet ovat hyvin samantyyppiset, vaikka radalla juoksevalta salukilta ei vaadita niinkään paljon ketteryyttä kuin nopeutta.

4.2 – Luonne

Perimässään koira saa monia ominaisuuksia mm. ruumiinrakenne ja hermorakenne, joilla on vaikutusta siihen, millainen juoksija koirasta tulee. Koiran luonne periytyy vanhemmilta. Varhaisessa vaiheessa tapahtuu kehitystä niin luonteen kuin muidenkin ominaisuuksien suhteen. Opit tuntemaan omaa koiraasi, jos sinulla on mahdollisuus tutustua siihen jo pentuna ja jos voit verrata sitä pentulaatikon muihin pentuihin. Pentu voi olla arka, rohkea, vilkas, rauhallinen, laiska, temperamenttinen, helposti syttyvä, maltillinen ympäristönsä tarkkailija tai jotakin muuta. Jokaisella erilaisella pennulla on kuitenkin vietit olemassa ja niitä voi vahvistaa. Koiran perusluonne otetaan huomioon koulutuksessa. Pentu on hyvä totuttaa kaikenlaisiin tilanteisiin, paikkoihin ja matkustamiseen sekä muihin koiriin. Tämä pätee jokaiseen pentuun sen luonteesta riippumatta. Hyvät kokemukset antavat pennulle vähitellen itsevarmuutta ja vahvistavat itsetuntoa. Olisi hyvä, jos pennun leikkikavereina olisi myös saman rotuisia kavereita, sillä vinttikoirien leikit poikkeavat kovasti esim. palveluskoirien leikeistä. Vinttikoirat juoksevat keskenään mielellään; juokseminen ja toistensa jahtaaminen on niiden leikkiä. Kun saluki on totutettu pennusta lähtien erilaisiin ympäristöihin ja tilanteisiin, myöhemmin koeolosuhteiden kaltainen kiihkeä ja meluisa ympäristö tuntuu koirasta tutunoloiselta. Jos pentu vaikuttaa aralta, on asiaan kiinnitettävä alusta asti huomiota. Arka koira saattaa olla käytökseltään arvaamaton, minkä vuoksi on syytä olla maltillinen ja varovainen, kun sitä opettaa vieheelle. Arkuus ilmenee yleensä ääritilanteissa, joita tulee aluksi välttää. Kun koiran viehevarmuutta saadaan lisättyä, se kestää paremmin vaikeita tilanteita kuten parin kanssa juoksemisen tai usean koiran lähdön ratakokeissa. Voimistamalla koiran saalisviettiä, koira saadaan keskittymään ja unohtamaan ympäristön hälinä silloin, kun se ajaa takaa viehettä.

5 – HARJOITTAMINEN

Harjoittelu ja harjoittaminen tähtäävät siihen, että koiralle hankitaan riittävät valmiudet ja taidot sekä osaaminen, niin että se voi osallistua virallisiin vinttikoirakokeisiin.
− Yhtä totuutta ja oikeaa mallia ei ole olemassa.
− Harjoitteleminen on aina koira- ja yksilökohtaista ja tapahtuu koiran ehdoilla.
− Leikki on paras tapa saada pennulle opetettua asioita.
− Koira kiinnostuu kaikesta liikkuvasta: vahvista viehevarmuutta harjoituksin.
− Totuta koira käsittelyyn
− Tutustu juoksuradan ääniin koirasi kanssa, käy myös maastoharjoituksissa.
− Mene mukaan pentujen ja nuorten treeneihin.
− Kun oma tietomäärä kasvaa, voit harjoitella itsenäisesti.
− Terve maalaisjärki on edelleen paikallaan kaikessa harjoittelussa.

5.1 – Pentu tulee taloon

Pentu aloittaa liikkumisen miltei heti, kun se on syntynyt. Noin kolmeviikkoisena, kun sen silmät aukeavat, vauhti kiihtyy ja pentulaatikko käy hyvin nopeasti ahtaaksi. Mikäli pennut syntyvät lämpimänä vuodenaikana, ne pääsevät ulos temmeltämään ja ottamaan toisistaan mittaa kaikessa. Nopeasti nähdään, kuka on siinä laumassa pomo ja kuka pahnan pohjimmainen.

Sinun tehtäväsi on taata pennulle turvallinen kasvuympäristö, kun se luovutusikäisenä tulee perheeseen. Tutustu pentuusi, seuraa sen reaktioita uusissa tilanteissa. Pentu tarvitsee ruokaa, rakkautta, liikuntaa, rajoja, leikkiä ja myös kivaa vaihtelua arkeen silloin tällöin. Tässä ovat edellytykset mielekkäälle, antoisalle yhteiselämälle ja myös onnistuneelle ja iloiselle harrastamiselle, jonka tulisi olla aina hauskaa teille molemmille. Terve maalaisjärki auttaa monessa asiassa paremmin kuin huonot neuvot ja ohjeet.

Vapaana juoksu on parasta liikuntaa pikkupentuiässä. Pentu oppii tuntemaan kykynsä ja rajansa, kun se saa juosta vapaana. Tässä vaiheessa luodaan pohja koiran kyvyille ja taidoille hallita kehoaan ja juoksuaan: leikkiä, liikuntaa, lenkkiä ja vapaata juoksua sopivassa suhteessa. Hyvää harjoittelua pikkupennulle on myös leikki toisten pentujen ja mieluiten toisten vinttikoirien kanssa. Leikin ja juoksun lomassa silmän ja kehon koordinaatiokyky kehittyy; pentu oppii ennakoimaan tilanteita sekä hallitsemaan kehoaan ja juoksuvauhtiaan. Muista kuitenkin: kohtuus kaikessa.

5.2 – Välineet, tavat ja menetelmät

Varsinainen harjoittelu voidaan aloittaa jo luovutusikäisenä rättiä heiluttamalla ja pennun kanssa leikkimällä. Leikki on hyvä tapa aloittaa vieheharjoitukset. Pennun huomio kiinnitetään lattialla tai maassa heilutettavaan rättiin, ja annetaan pennun seurata sitä ja tarttua kiinni vieheeseen. Pentu voi haluta ravistaakin viehettä, mikä sallitaan kehujen kera. Tämä leikki täytyy muistaa lopettaa, kun se on hauskimmillaan, ettei pentu ehdi kyllästyä vaan mieleen jää into ja halu napata rätti kiinni.

Kaikenlainen koiran käsittely hihnakoulutuksesta lähtien on mukana koko ajan: hieromiset, venyttelyt, lämmittämiset ja jäähdyttelyt ym. Tutustuminen kokeisiin koirasi kanssa totuttaa sen kaikkeen hälinään ja meluun koepaikalla. Se näkee, kun toiset juoksevat ja innostuu siitä.

5.3 – Vapaviehe

Jo hieman isomman pennun (3–4 kk) voidaan harjoitella vapavieheellä leikittämällä. Ota onkivapa ja kiinnitä vapaan muutaman metrin pituinen narunpätkä. Kiinnitä narun toiseen päähän viehe (kestävä riepu), jota pentu innostuu jahtaamaan. Leikin lopuksi pentu voi ”tappaa” vieheen ravistamalla sitä. Tällä tavoin herätetään kiinnostus vieheeseen. Muista lopettaa juuri silloin, kun leikki on hauskimmillaan, sillä silloin pennulle jää päälle halu ja into. Seuraavalla kerralla, kun otat vetolaitteesi esiin, pentu muistaa edelliskertaisen hauskuuden ja sinulla melko varmasti on jo innokas metsästäjä valmiina toimimaan. Muista antaa pennun saada viehe suuhunsa aina harjoituksen (ajamisen) päätteeksi: se on pennulle palkinto hyvästä ajamisesta. Kiitä ja kehu koiraa. Anna sen riepotella viehettä vähän aikaa.

5.4 – Käsiviehe

Kun pentu on tutustunut vieheeseen, voidaan siirtyä käsivetolaitteisiin, joita on esim. kerhoilla ja monilla harrastajillakin. Kun esittelet käsivieheen pennulle ensimmäistä kertaa, on hyvä pyytää neuvoa kasvattajalta tai kokeneemmalta harrastajalta. He voivat arvioida yhdessä kanssasi, mikä on sopiva matka ja sopiva määrä toistoja juuri sinun pennullesi.

Käsivetolaitteella voidaan vetää jo pitempiä spurtteja koiralle. Käsivetolaitteen käyttöön tarvitset kaverin, joka tekee varsinaisen käsityön vetäessään viehettä koiran edellä. Naru, jonka päässä viehe on, vedetään sopivan matkan päähän ja jätetään maahan. Jos koira näyttää ihmettelevältä ja epäilevältä, sen kanssa voi käydä vieheen luona ennen vetoa, ja leikittää sitä vieheellä ja siten herättää kiinnostusta. Kun kaikki ovat valmiina, koira asetetaan vieheestä vähän matkan päähän. Tarkkaile koko ajan, että pentusi kiinnostus on vieheessä, eikä ympäristössä. Kun viehe lähtee liikkeelle, laske koira irti. Maalissa kehu koiraa innostuneesti, sillä oma innostus tarttuu koiraan. Tällaisia lyhyitä käsivetoja voi koiran kiinnostuksen ja innostuksen mukaan tehdä 1–2 kertaa samalla harjoituskerralla. Muista jälleen: lopeta ennen kuin koira kyllästyy! Käsivetoharjoituksiin kotona ei ole tarvetta silloin, jos sinulla on mahdollisuus osallistua paikalliskerhon viehekoulutukseen.

Oma kasvattaja auttaa ja neuvoo kaikissa pennun kasvuun ja harjoittamiseen liittyvissä asioissa sekä harrastamisen aloittamisessa. Kannattaa myös liittyä mukaan johonkin paikalliskerhoon tai -yhdistykseen siinä missä rotujärjestöön (Suomen Salukikerho ry). Saman rodun harrastajat sekä kerhojen/yhdistysten aktiiviset ihmiset ovat myös erinomaisia neuvonantajia harjoittelun alussa. Voit käydä pentusi kanssa juoksuradalla etukäteen katsomassa ja tutustumassa. Nuorille ja aloittelijoille voi olla omiakin harjoituksia. Silloin paikalla on ihmisiä, jotka ovat siellä juuri sinua varten.

5.5 – Varusteet koirallesi

Kokeita, pariharjoittelua ja jo ratakirjaan vaadittavia koejuoksuja varten koira tarvitsee myös kuonokopan. Oma kuonokoppa on välttämätön, koska kopan pitää olla koiralle hyvin sopiva, tuttu ja turvallinen. Kun olet hankkimassa omaa kuonokoppaa, sovita sitä koiralle ja tarkista, että kopassa on riittävästi tilaa, sillä koira juoksee suu auki. Koira on hyvä totuttaa koppaan ennen harjoittelua, se tottuu siihen yleensä helposti. Koiraa voi totuttaa koppaan kotona, esimerkiksi namien avulla, tai vain pitämällä koppaa päässä, kun koirat juoksevat. Kokeneet harrastajat antavat mielellään lisätietoja ja ohjeita kopan muokkaamiseen koiralle sopivaksi. Koppa on harvoin suoraan sopiva, vaan sitä joudutaan usein muokkaamaan esimerkiksi lankoja lyhentämällä tai levittämällä poskien kohdalta. Koppaa ostettaessa on parempi valita isompi koko, sillä sitä voidaan helpommin pienentää ja muokata. SVKL:n hyväksymiä kuonokoppia koejuoksuja ja kokeita varten ovat ns. englantilaismallinen kuonokoppa, australialaismallinen kuonokoppa sekä muovikoppa (ks. kuvat). Kennelkoppa ei ole sallittu kokeissa.

Kuonokopan lisäksi on hyvä hankkia myös koirallesi sopiva manttelisarja. Maastokokeessa mantteli on joko punainen tai valkoinen (väri määräytyy arvonnassa, joten tarvitset molemmat värit). Ajuekokeessa manttelit ovat punainen, sininen ja valkoinen. Maasto- ja ajuekokeen mantteleissa ei saa olla mitään merkintöjä. Ratakokeessa manttelit on numeroitu, niitä on kuutta eri väriä ja värit ovat määrätyt numeroiden mukaan: punainen (1), sininen (2), valkoinen (3), musta (4), keltainen (5) ja mustavalkoraitainen (6) mantteli. Manttelintekijöitä löytyy vinttikoiraharrastajien parista tai voit ostaa manttelisarjan vinttikoiriin erikoistuneista lemmikkitarvikeliikkeistä.

Rata- tai maastokokeessa koiralla ei saa olla pantaa kaulassa. Ratakokeessa, koiraa laitettaessa lähtökoppiin, panta täytyy muistaa ottaa pois. Maasto- ja ajuekokeessa koiran saa lähettää lähetyspannalla (slip lead / slipper) tai lähetysvaljailla. Ajuekokeessa koira voi juosta panta kaulassa.

Tarkemmat ja ajankohtaiset ohjeet kilpailuvarusteille löytyvät koesäännöistä Suomen Vinttikoiraliitto ry:n kotisivuilta

LINKKI ( http://www.suomenvinttikoiraliitto.fi/wp-content/uploads/Liite7-Kilpailuvarustus-2020.pdf )

5.6 – Maastoharjoittelu

Rata- ja maastoharjoittelu eroavat toisistaan paljon. Monet ovat sitä mieltä, että on helpompi aloittaa maastoharjoittelulla, joka on salukille luonnollisempi ja hauskempi tapa toteuttaa metsästysviettiään kuin ratajuoksu. Kun osallistutte ensimmäisiin maastoharjoituksiin, ota yhteyttä harjoituksen järjestäjiin ja keskustele, millainen matka ja harjoitus olisi juuri teille sopiva. Harjoiteltava matka on riippuvainen esimerkiksi koiran kokemuksesta ja kunnosta.

Maastoharjoituksessa koira juoksee vieheen perässä maastoon rakennetulla radalla. Moottorilla tai käsin sisään kelattava naru pingotetaan pyöriviin rissoihin radan mutkakohdissa. Narun päässä on vieheenä esimerkiksi kangasriepu, muovipussi tai jopa eläimen nahkapala. Koirat juoksevat alussa yksin totutellen vieheen seuraamiseen ja tappamiseen, myöhemmin harjoitellaan pareittain. Niin kauan kuin koira juoksee yksin, se ei välttämättä tarvitse kuonokoppaa, mutta heti kun se harjoittelee juoksemista parin kanssa, sillä on oltava oma kuonokoppa.

On hyvä aloittaa maastoharjoittelu seuraamalla koiran kanssa toisten juoksua. Koiran tekee hyvin pian mieli päästä itse juoksemaan. Näin päästään yleensä helposti sisään maastojuoksuun. Aluksi juostaan lyhyitä matkoja ja aina startin jälkeen annetaan pennun retuuttaa viehettä ja samalla koiraa kehutaan ja innostetaan. Pari lyhyttä vetoa aluksi ja lopetus silloin, kun koira on innokkaimmillaan jatkamaan. Maastoharjoittelussa tärkeintä on lyhyet toistot ja se että ei treenata liikaa. Jos maastojuoksua treenataan liian usein, saluki oppii nopeasti oikomaan.

Kun yksinjuoksu sujuu hyvin ja kuonokoppa on tuttu, harjoitellaan parin kanssa juoksemista. Valitse mieluiten kokenut ja varma pari ensikertalaiselle. Kokenut juoksija ei kiinnitä huomiota pariinsa vaan keskittyy täysin vieheeseen, jolloin ensikertalainen rentoutuu ja oppii sekin keskittymään vain vieheeseen. Tällöin säästytään monelta harmilta (mm. leikkiminen, mahdollinen aggressiivisuus), jotka syntyvät joko epävarmuudesta juoksupariin tai vähäisestä viehekiinnostuksesta. Jos juoksukaveri ja leikki kiinnostaa koiraa enemmän kuin viehe, pitää vahvistaa viehevarmuutta lisää tai voi olla syytä antaa koiran kasvaa henkisesti ennen kuin palaa harjoitteluun.

Kun parin kanssa juokseminen onnistuu, sinulla on tässä vaiheessa valmis koira osallistumaan maastokokeeseen. Kokeeseen osallistuminen edellyttää salukilta vähintään 18 kuukauden ikää ja maastojuoksukirjaa.

5.7 – Rataharjoittelu

Rataharjoittelu vaatii sinulta ja varsinkin koiraltasi enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä.
Ei ole itsestään selvää, että saluki juoksee radalla, jotkut koirat eivät kerta kaikkiaan ole edes kiinnostuneita asiasta. Tämä selviää yleensä aika nopeasti ja silloin on syytä miettiä tarkemmin, mistä on kysymys. Onko syytä ehkä metodeissa, joilla koiraa on yritetty harjoittaa ratajuoksuun? Vai onko niin, ettei koira todellakaan siitä touhusta välitä? Hidas eteneminen aina koiran ehdoilla on avain siihen, että koira innostuu myös ratajuoksusta.

Hakeudu radalle ja keskustele harjoitusten vetäjien kanssa. Paikalla ovat aina ainakin vieheenvetäjä ja lähettäjä. He antavat sinulle tietoa, miten aloittaa. Myös jo pitemmälle ehtineet harrastajat opastavat varmasti sinua mielellään alkuun.

Kun olet totutellut koirasi kanssa harjoitusten ilmapiiriin ja ääniin, voit viedä koirasi juoksemaan radalle jonkun lyhyen pyrähdyksen niin, että se lähtee sinun käsistäsi lähettäjän annettua merkin. Lähtö tapahtuu lähtökoppien edestä siitä kohdasta, josta sinä ja koirasi näette vieheen tulevan kaarteesta silmienne eteen.

Pidä koirasi huomio ja asento sellaisena, että se todella näkee vieheen tulevan. Mikäli koirasi ei lähde vieheen perään, voit juosta mukana innostaen koiraa nappaamaan vieheen kiinni. Tärkeää on, että koiran huomio kiinnitetään vieheeseen ja että koira oppii ymmärtämään vähitellen, että on tarkoitus ottaa viehe kiinni eikä juosta ja leikkiä sinun kanssasi. Tätä vaihetta voidaan toteuttaa myös käsivetolaitteella aivan mainiosti.

5.8 – Kopitus

Samanaikaisesti on hyvä aloittaa koppiin tutustuminen. Kopitusta harjoitellessa on tärkeää, että edetään kärsivällisesti vaihe vaiheelta painostamatta koiraa liikaa. Jokaista kopitusvaihetta on hyvä harjoitella niin kauan, että se sujuu ongelmitta. Harjoittelukerrat on hyvä jakaa useammalle viikolle, mikäli mahdollista.

Kopittaminen on vuosien varrella todettu vaikeimmaksi opeteltavaksi vaiheeksi sillä pimeähkö ja ahdas koppi saattaa pelottaa koiraa. Tähän vaiheeseen on kulutettava aikaa niin paljon kuin se vaatii. Kiirehtiminen ja pakottaminen voivat olla koirallesi liikaa ja vahingon tapahduttua on koiraa vaikea saada uudelleen innostumaan. Kärsivällisyys tässä vaiheessa palkitaan myöhemmin intona mennä koppiin, kun koira tietää, että toisella puolella on viehe, jota pääsee ottamaan kiinni heti portin avauduttua.

Kopin etuveräjä ja takaovi aukaistaan valmiiksi. Mene itse etuveräjän puolelle ja jätä koira portin takapuolelle koiralle tutun ihmisen kanssa. Houkuttelette koiran kulkemaan kopin läpi useamman kerran. Onnistuneesta suorituksesta annetaan valtavat kehut ja mahdollisesti makupala. Älä pakota koiraa, vaan houkuttele se tekemään tämä itse. Mikäli on vaikeuksia, oma käsiviehe voi auttaa. Narun päässä oleva viehe pistetään kopin sisään ja kaverisi laskee koiran irti, kun se itse haluaa mennä vieheen perään. Avoimesta kopista lähdettäessä on erityisesti varottava, ettei koira juoksemaan lähtiessään lyö takajalkojaan kopin reunoihin eli koiran pitää olla kokonaan kopin sisäpuolella, vaikka siitä pidetään kiinni. Vieheen lähtiessä liikkeelle lasket koiran irti ja koira säntää vieheen perään.

Seuraavaksi kopin etuveräjä suljetaan kiinni ja lähetetään koira edellisen vaiheen tavoin pitäen koirasta kiinni. Tässä vaiheessa tulee lisää meteliä mukaan, kun kopin etuovi aukeaa, koirasi voi pelästyä sitä aluksi. Mikäli näin tapahtuu, voit aivan hyvin näyttää sille, mitä tapahtuu ja mistä pelottava meteli tulee. Etuveräjää voi myös aukoa niin, että koira ei ole kopin lähellä, mutta kuulee ja näkee tilanteen.

Kun koira hakeutuu itse etuveräjälle, voidaan sulkea takaovi ja yrittää koetyylistä lähetystä. Pidä mielessä, että tavoitteena on lähteä kopin etupäästä ulos, joten koiraa ei oteta takaoven kautta ulos. Jos suljetusta kopista lähteminen ei vielä onnistu, tarvitaan lisää koppiharjoittelua ja halua saada viehe kiinni. Palaa silloin takaisin vaihe vaiheelta ja tee tarpeeksi toistoja, että koira saa itsevarmuutta. Voi olla ihan hyvä välillä pitää jopa taukoa ratatouhuista.

5.9 – Radalle

Jotkut aloittavat radalla juoksuttamisen kopin vierestä ja kasvattavat siten ensin viehevarmuutta ennen kuin opettavat koppiin. Olennaista on kiinnostus vieheeseen, mikä täytyy herättää ennen ratajuoksun harjoittelun aloittamista. Vaiheittain vähän kerrallaan on hyvä periaate.

Moottorivieheen perässä juostaan ensin lyhyitä matkoja: pelkkää suoraa tai kaarretreeniä, sitten vasta pitempiä matkoja. Täysiä matkoja on hyvä harjoitella vasta kun koira on jo vähän vanhempi (n. 12kk) ja kasvu alkaa olla loppuvaiheessa. On hyvä muistaa, että kun koira on oppinut lähtemään kopista ja se juoksee innokkaasti lyhyitä matkoja, ei pitempiä matkoja tarvitse harjoitella montaa kertaa. Mieluummin lyhyitä matkoja, koska palautuminen on nopeampaa ja etenkin nuorten koirien ja pentujen kanssa treeni on enemmän henkistä treeniä. Radalla treenataan kunnon sijaan ennemmin tekniikkaa (kuten kaarteita) ja ryhmässä juoksemista.

5.10 – Kaverin kanssa harjoittelu

Ennen kaverin kanssa harjoittelua koira pitää totuttaa myös juoksemaan kuonokoppa päässä. Kun kopitus, kopista lähteminen ja juoksu sujuvat ongelmitta, voidaan aloittaa kaverin kanssa juokseminen. Kaverin kanssa harjoittelua radalla voi treenata myös niin, että koirat lähetetään koppien edestä. Kannattaa yrittää saada juoksukaveriksi ensimmäisiksi kerroiksi kokenut ja varma saluki. Todennäköisesti aloitteleva koira hämmentyy aluksi, kun vierestä lähteekin toinen koira, joten olisi hyvä, että kaveri on sen verran rutinoitunut juoksija, että jatkaa matkaa eikä kummeksu aloittelijaa. Ei välttämättä ole helppo tehtävä löytää juoksukaveria mutta kahta nuorta tai kokematonta koiraa ei kannata laittaa juoksemaan yhdessä, jotta vältyttäisiin ongelmatilanteilta. Paras pari pariharjoitteluun on kokenut ja varma juoksija ja jo ennestään vähän tuttu.

Kun koirasi on tottunut ja oppinut kaiken edellisen, käy harjoituksissa silloin tällöin. Ei kuitenkaan liikaa ja liian usein, sillä saluki kyllästyy toistoihin nopeasti. Harjoittelun lisäksi tietysti normaalit lenkit ja juoksemiset vapaana jossakin turvallisessa paikassa kuuluvat arkeen ja koiran kunnon kohottamiseen.

Voit joutua tekemään koirasi kanssa paljonkin työtä opettaessasi sitä ratajuoksijaksi. Ole kärsivällinen ja käytä tervettä maalaisjärkeä sekä ennen kaikkea välillänne olevaa luottamusta ja toistenne tuntemista apunasi. Lopputulos on varmasti teitä molempia tyydyttävämpi kuin hosumalla tehdyt yritykset, jotka päättyvät lopulta toteamukseen, ettei koirani juokse radalla. Juokseminen riippuu kuitenkin viime kädessä koirista eikä kaikkea pysty ennakoimaan.
Salukin täytettyä 18 kk se saa osallistua virallisiin kokeisiin. Ennen sitä sen täytyy radalla suorittaa viralliset koejuoksut, joilla se osoittaa valmiutensa juosta kokeissa häiritsemättä toisia koiria suorituksen aikana. Ensimmäinen koejuoksu voidaan juosta 3 kuukautta ennen kuin koira täyttää 18 kk.

5.11 – Lämmittely ja jäähdyttely

Lämmittely ja jäähdyttely on hyvä ottaa tavaksi pennun saapumisesta asti. Lämmittely on tärkeää harjoituksissa aina ennen omaa vuoroa matkasta riippumatta, sekä esimerkiksi kun päästää koiran spurttailemaan vaikkapa vain koirapuistoon. Lämmittelyllä aktivoidaan suorituksessa tarvittavia lihaksia ja se valmistaa kehoa tulevaan suoritukseen ja näin voidaan ehkäistä vammoja.

Koiran lämmittäminen kannattaa aloittaa ajoissa ennen omaa lähtövuoroa, jotta koira ehtii tehdä tarpeensa ennen lähtöä ja sen lihakset lämpenevät. Reipasta hihnakävelyä noin 15 minuuttia, josta osa mahdollisesti ylä- ja alamäkihölkkää, jotta lihakset varmasti lämpenevät. Lämmittelyyn voi käyttää systeemiä 5+5+5 eli 5 minuuttia kävelyä, 5 minuuttia ravia ja 5 minuuttia juoksua.

Suorituksen jälkeen lähdetään heti saman tien palautuslenkille, jotta maitohapot poistuvat lihaksista eivätkä lihakset kramppaa. Jäähdytys tapahtuu kävelemällä rauhallista kävelyä vähintään 15 minuuttia. Aika kannattaa katsoa kellosta, koska kävellessä on vaikea arvioida kulunutta aikaa ja helposti tulee kävelleeksi liian vähän aikaa. Palautuslenkki on yksi tärkeimmistä asioista onnistuneessa suorituksessa, koska siten saadaan maitohapot pois lihaksista ja lihakset taas vetreiksi. Jäähdyttelyn ja venyttelyn merkitys korostuu entisestään, jos saman päivän aikana on useampia suorituksia.

5.12 – Lepo

Kilpailukaudella on syytä muistaa se periaate, että koesuoritusta vastaavan suorituksen jälkeen koira ansaitsee useamman lepopäivän, jolloin tehdään palauttavia kävelylenkkejä. Vieheen ajaminen on vinttikoiralta äärimmäinen ponnistus, josta toipuminen vie aikaa. Täydellinen palautuminen 480 metrin ratajuoksusta saattaa kestää 4–6 päivää, joten koiraa ei saa rasittaa liikaa. Samasta syystä myös vieheen perässä juoksuttaminen treeneissä ei ole koiran kunnon harjoittamista vaan sen fysiikan äärirajoille ajamista, mikä liian usein tehtynä ja riittämättömällä levolla altistaa koiran loukkaantumisille. Lepo ja maltti ovat tärkeitä asioita, joita ei voi korostaa liikaa. Aktiivisesti kilpailevat koirat eivät käy välttämättä lainkaan harjoituksissa kilpailukaudella, joten viikonlopun kokeiden jälkeen ei ole syytä lähteä tiistaina rataharjoituksiin. Moni harrastaja on kokenut hyvänä tapana pitää myös ennen kokeita muutamia päiviä täyslepoa eli käytännössä tehdään siis vain lyhyitä hihnalenkkejä.

Ratakoe on koiralle henkisesti vaativampi kuin maastokoe, koska lähdössä on useita koiria, jotka lähtevät vierekkäisistä kopeista vieheen perään. Koiran on siis oltava hyvässä kunnossa ja sopivasti levännyt edellisistä rasituksista, jotta stressi ja väsymys eivät kokeessa iske päälle ja koira turhautuneena ärähdä vieruskaverille. Maastokoe voi olla fyysisesti paljon rankempi pidemmän matkan, pidemmän koepäivän ja maastovaihtelun takia.

5.13 – Kilpailukauteen valmistautuminen

Koiran kilpaileminen perustuu pitkälti viehevarmuuteen ja hyvään kuntoon. Hyvää peruskuntoa aletaan luomaan talvella, kun on ensin levätty edellisen kilpailukauden jäljiltä. Harjoittelu on yksilöllistä riippuen mm. koirasta, omistajan kiinnostuksesta ja olosuhteista. Talvella vapaana juokseminen lumessa on erittäin hyvää kuntoharjoittelua. Muutenkin vapaana juoksemista kannattaa harjoittaa erilaisissa maastoissa, silloin koira voi itse säädellä juoksemistaan olosuhteiden ja maastovaihteluiden mukaan. Koira oppii tarkkailemaan maastoa hyvin ja sen juoksuvarmuus erilaisilla alustoilla paranee.

Säännöllisellä lenkkeilyllä luodaan peruskunnon perusta. Lenkkeilyn lisäksi voidaan tehdä vetoharjoituksia tai intervalliharjoituksia. Intervalliharjoituksia voi koiralle tehdä mäkivedoilla: vedetään viehettä ylä- ja/tai alamäkeen esim. hiekkakuopalla tai pellolla. Kun koira on viehevarma, ei mäkivetojen tarkoituksena ole parantaa viehevarmuutta vaan lisätä raskaassa anaerobisessa suorituksessa tarvittavaa nopeuskestävyyttä ja opettaa koiraa juoksemaan ylä- ja alamäkeen. Kilpailevan koiran kunnon perusta on kuitenkin hyvä peruskestävyys, joka tulee monipuolisesta liikunnasta vaihtelevassa maastossa. Levon merkitystä ei saa unohtaa.

Ratajuoksuharjoitusten alettua keväällä aloitetaan lyhyemmillä matkoilla. Tärkeää on tuntea oma koira, jotta tietäisi mitä asiaa on syytä harjoitella ja kuinka paljon. Talvikauden jälkeen voi olla hyvä juoksuttaa koiraa ensin radalla yksin muutama kerta, jotta ratajuokseminen palautuu mieleen, sitten mukaan voi ottaa harjoituskavereita. Maastojuoksua ei kilpailevan, parin kanssa juoksemaan tottuneen koiran tarvitse enää varsinaisesti harjoitella, kunhan koira on viehevarma ja sen kunto kohdillaan.

Juuri ennen lähtöä arkistetaan vielä kerran, että mantteli on sopivan kireästi kiinni ja kuonokoppa on kunnossa. Lähtöpaikalle käveltäessä on hyvä olla tarkkana, ettei toisten koirien kanssa satu mitään turhia kahnauksia ennen lähtöä. Oma jännitys yritetään pitää kurissa, ettei se tartu koiraan.

Lähdön jälkeen lähettäjän annettua luvan koira otetaan ripeästi kiinni. Kiinniottamisen jälkeen ei kannata jäädä paikoilleen juttelemaan muiden ihmisten kanssa vaan kävellään pois maalialueelta (rata) tai koko koealueelta (maasto). Otetaan mantteli ja kuonokoppa pois, annetaan koiralle hieman juotavaa ja lähdetään jäähdyttelylenkille.

6 – KILPAILUKIRJAT

Kilpailukirja-anomus löytyy Suomen Vinttikoiraliiton sivuilta internetistä tai anomuksen saa alkuvuodesta tilaamalla Suomen Vinttikoiraliiton jäsenlehden. Ajankohtaiset ohjeet ja kilpailukirjojen kirjoittajan yhteystiedot löytyvät myös Suomen vinttikoiraliiton kotisivuilta

LINKKI ( https://www.suomenvinttikoiraliitto.fi/kilpaileminen/kilpailuttajalle/kilpailukirjan-hakeminen )

6.1 – Maastokirja

Maastokirjaan ei tarvita koejuoksuja. Maastokirjan voi anoa koiralle jo ennen kuin vaadittu alin kilpailuikä 18 kk on täynnä. Maastokirja-anomus lähetetään täytettynä Suomen Vinttikoiraliiton maastokirjojen kirjoittajalle. Maastokokeessa koiran juoksuvarmuus osoitetaan sen ensimmäisessä kokeessa. Tämä koskee myös kansainvälisiä kokeita ja ulkomailla juostuja kokeita. Mikäli koiran ensimmäinen koesuoritus (alkuerä) ei ole hyväksytty, tai sen ensimmäisen kokeen toinen koesuoritus (finaali) hylätään (DISK), tai koira suljetaan kokeesta, sen kilpailukirja ei ole enää voimassa. Kilpailukirja palautuu voimaan, kun koira suorittaa hyväksyttävästi koejuoksun. Maastokokeen koejuoksuja voidaan suorittaa maastoharjoituksissa, joissa juostavan radan pituus vastaa kokeissa olevaa rataa ja paikalla on tuomari. Kysy maastoharjoitusten järjestäjiltä koejuoksumahdollisuudesta.

6.2 – Ratakirja

Ratajuoksukirjaa varten tarvitaan kolme hyväksyttyä koejuoksua, joista ensimmäinen on soolokoejuoksu ja seuraavat kaksi peräkkäistä hyväksyttyä ryhmäkoejuoksua. Ensimmäinen koejuoksu voidaan juosta kolme kuukautta ennen kuin saluki saavuttaa kokeisiin vaaditun 18 kk iän. Koiran on koejuoksuissaan osoitettava, että se juoksee juoksusääntöjen mukaisesti eikä häiritse kanssakilpailijoitaan. Jos koira keskeyttää koejuoksun häirinnän takia, ei tätä merkitä anomuslomakkeeseen. Anomus annetaan ennen kunkin koejuoksun suorittamista täytettynä ratatuomarille, joka kokeen jälkeen merkitsee juoksun joko hyväksytyksi tai hylätyksi.

Soolokoejuoksussa koira juoksee yksin mantteli ja kuonokoppa päällä. Matka voi olla 280, 350 tai 480 metriä. Soolokoejuoksun hyväksymisessä otetaan huomioon myös se, että koira reagoi vieheen pysähtymiseen. Jos soolokoejuoksu on 280 m, voi ensimmäisen ryhmäkoejuoksun juosta samana päivänä, kunhan noudatetaan vähintään 40 minuutin lepoaikaa.

Hyväksytyn soolokokeen jälkeen suoritetaan kaksi ryhmäkoejuoksua, joista salukeille toisen on oltava 480 m. Ryhmäkoejuoksu suoritetaan vähintään kahden koiran kanssa. Koejuoksua valvoa tuomari voi myöntää poikkeuksen kahden koekoiran vaatimuksesta harvinaisempien rotujen ollessa kyseessä, jolloin koejuoksukoira lähtee sisemmästä kopista. Ennen koejuoksuun osallistumista voit kysyä valvovan tuomarin linjaa koskien salukin harvinaisuutta, sillä tässä on alueellisia eroja. Koejuoksukoiran kaverina juoksevilla koirilla ei tarvitse olla voimassa olevaa kilpailukirjaa. Koejuoksua juokseva koira lähtee aina keskimmäisestä kopista täydessä kilpailuvarustuksessa eli mantteli ja kuonokoppa päällä ilman kaulapantaa. Säännöt sallivat myös kahden koiran yhtäaikaisen ryhmäkoejuoksun. Tarkista asia kuitenkin koetta valvovalta palkintotuomarilta, sillä tällaiseen lähtöön vaaditaan myös toinen palkintotuomari ja mahdollisesti neljäs koira.

Jos koira hylätään viimeisessä koejuoksussa, täytyy ryhmäkoejuoksujen suorittaminen aloittaa alusta tai keskittyä harrastamaan ratajuoksua vain harjoituksissa. Kun kaikki koejuoksut on hyväksytty, täytetty anomus lähetetään täytettynä Suomen Vinttikoiraliittoon ratakirjojen kirjoittajalle.

7 – MITÄ TAPAHTUU JUOKSUKOKEISSA

Suomessa järjestetään vinttikoirille rata-, maasto- ja ajuekokeita. Tarkemmat tiedot järjestettävistä kokeista löytyvät Suomen Vinttikoiraliiton julkaisemasta kilpailukalenterista ja liiton internet-sivuilta www.suomenvinttikoiraliitto.fi. Myös liiton koesäännöissä on paljon tietoa kokeisiin liittyvistä asioista. Säännöt on tunnettava ennen kokeisiin osallistumista. Kun ilmoittaudut kokeeseen, sitoudut noudattamaan sääntöjä. Kokeissa on hyvä käydä tutustumassa harrastukseen. Ratakokeet ovat yleisöystävällisiä tapahtumia, joissa muutamassa tunnissa ehtii nähdä monta juoksusuoritusta. Maastokokeissa yleisö ei aina välttämättä pääse näkemään koko juoksurataa, mutta koirien juoksemisesta ja harrastusmuodosta saa kuitenkin vauhdikkaan kuvan. Kunkin maastojuoksukokeen tarkan sijaintipaikan ja aikataulun saat tietoosi joko kilpailukirjeestä tai ottamalla yhteyttä kilpailukalenterissa ilmoitetulle yhteyshenkilölle (usein kokeen koetoimitsija tai kilpailunjohtaja).

7.1 – Ratajuoksukoe

Ratajuoksukokeessa koirat juoksevat lähdöittäin. Yhdessä lähdössä juoksee enintään kuusi koiraa ja nopeimman ajan juossut koira voittaa. Ratajuoksukokeessa päättävänä elimenä toimii tuomarineuvosto, johon kuuluvat ylituomari, vähintään neljä palkintotuomaria, joista yksi toimii lähettäjänä. Tuomarineuvosto päättää lähdön hyväksymisestä, uusimisesta tai suorituksen hylkäämisestä eli diskaamisesta. Koiran juoksusuoritus voidaan hylätä, mikäli se esim. estää muiden koirien juoksua, käy muiden päälle tai kiilaa kanssakilpailijansa seuraamatta viehettä. Kilpailukauden ensimmäisestä hylkäämisestä seuraa, ettei koira saa osallistua enää sen päivän kokeeseen, tai juosta koejuoksua samana päivänä. Jos koiran suoritus hylätään useamman kerran kilpailukauden aikana, siitä seuraa kilpailukieltoa ja neljännestä hylkäämisestä kahden peräkkäisen kauden aikana koira menettää osallistumisoikeuden ko. koelajissa.

Koira saa käyttövaliotittelin FI KVA-VIR, kun se on juossut viisi käyttövalioaikaa vähintään kahdella eri kilpailukaudella ja vähintään kahdella eri radalla. Käyttövalioajat ovat Helsingin, Hyvinkään, Tampereen ja Virpiniemen radoilla 34 sekuntia ja muilla radoilla 34,5 sekuntia.

7.2 – Maastojuoksukoe

Maastojuoksukoe on arvostelulaji, jossa koirat juoksevat pareittain tai parin puuttuessa yksin. Tuomarineuvostoon kuuluvat ylituomari ja kaksi palkintotuomaria. Tuomarineuvosto päättää lähdön hyväksymisestä, uusimisesta ja koirien juoksusuoritusten arvostelusta. Tuomaristo voi hylätä koiran suorituksen, mikäli se tahallaan häiritsee kanssakilpailijan suoritusta. Kilpailukieltoajat ovat samat kuin ratakokeen kohdalla.

Koira saa käyttövaliotittelin FI KVA-VIC, kun koira on saanut viisi sertifikaattia kahdelta eri kilpailukaudelta. Maastokokeen sertifikaatti voidaan myöntää koiralle, joka saavuttaa vähintään ¾ (kolme neljäsosaa) maksimipistemäärästä.

7.2.1 – Maastokokeen arvostelun osatekijät

Ajankohtaiset maastokokeen arvosteluohjeet ja arvostelun osatekijät löytyvät Suomen Vinttikoiraliiton kotisivuilta.
LINKKI Osatekijät s.10 http://www.suomenvinttikoiraliitto.fi/wp-content/uploads/Maastokokeen-jarjestamisohje-2020.pdf
Rotukohtaiset arvosteluohjeet LINKKI http://www.suomenvinttikoiraliitto.fi/files/arvosteluohjeet2014.pdf Saluki s. 16
Tuomaristo arvostelee koirien suoritukset viiden eri osatekijän perusteella, joista jokaisesta voidaan antaa enintään 20 pistettä. Tuomareiden pisteet lasketaan yhteen; suurimman yhteispistemäärän saanut koira voittaa. Arvostelun osatekijät ovat nopeus, innokkuus, seuraaminen ja ajotyöskentely, ketteryys sekä kestävyys.

1 – Nopeus

Koiran nopeutta verrataan suhteessa rodun muihin koiriin. Koiran nopeus ilmenee koko matkan ajan, erityisesti suorilla osuuksilla. Nopeutta arvioitaessa otetaan huomioon koiran luontainen kyky liikkua rodulle tyypillisellä tavalla. Koska nopeutta ei mitata kellolla, koiran tapa juosta on tärkeä arvioitaessa, kuinka nopeasti se liikkuu maastossa.

Saluki on kokoonsa nähden nopea koira. Sen juoksussa tulee näkyä voimakkuus ja kyky nopeisiin rytminvaihdoksiin. Salukin pitää pystyä avoimeen, vaivattoman ja joustavan näköiseen, matalaan laukkaan maaston vaihteluista huolimatta.

2 – Innokkuus

Koiran kiihkeys vieheeseen lähdöstä radan loppuun. Koiran pitää koko ajan seurata tarkasti vieheen liikkeitä, reagoida niihin välittömästi ja pyrkiä mahdollisimman tehokkaasti saamaan viehe kiinni. Lisäksi koiran innokkuus ilmenee esimerkiksi:
lähdössä
− tiiviinä keskittymisenä
− vieheeseen kiinnittyneenä katseena

vieheenajossa
− esteiden ylityksenä puhtaasti ja epäröimättä
− halusta palata vieheelle ajauduttuaan siitä eroon

vieheen kiinniottovaiheessa
− täytenä vauhtina
− loppuliu´usta tehtynä hyökkäyksenä vieheen kimppuun
− yrityksinä napata viehe, vaikka kilpakumppani olisi sen jo saanut

Salukin innokkuus saada saalis kiinni näkyy selvästi koko suorituksen ajan, sillä saluki pyrkii kaikin tavoin saamaan vieheen kiinni. Saluki voi ennakoida jonkin verran saaliin liikkeitä, mutta koiran on seurattava tiukasti saalista katseellaan, jopa korvillaan. Mikäli saluki kadottaa vieheen, salukin on pyrittävä etsimään se. Tappoisku ja aggressiivinenkin saaliin suojeleminen kuuluvat asiaan.

3 – Seuraaminen ja ajotyöskentely

Koiran seuraaminen ja ajotyöskentely ilmenee koiran kyvystä valita ajolinjansa siten, että se pääsee mahdollisimman hyviin iskuasemiin vieheeseen nähden, koira pystyy käyttämään hyväkseen maastovaihteluita, ottaa huomioon kanssakilpailijansa ja vieheen kulkusuunnan sopeuttaen nopeutensa maaston vaihteluihin.

Salukin tulee olla itsenäinen ja aloitteellinen metsästäessään. Sen on oltava koko ajan valmiudessa reagoimaan vieheen suunnan ja nopeuden muutokseen. Salukin huomion tulee olla koko ajan vieheessä. Salukin pitää juostessaan myös tarkkailla maastoa ja sen vaihteluita. Salukin tulee suhteuttaa oma juoksu- vauhtinsa maaston ja saaliin vauhtiin. Saluki juoksee matalalla, maata voittavalla askeleella, mutta saaliin tehdessä yllättäviä suunnanvaihteluita juoksuasento muuttuu pystymmäksi ja olemus tarkkaavaisemmaksi.

4 – Ketteryys

Ketteryys on kykyä siirtyä nopeasti ja vaivattomasti ajosuunnasta toiseen. Koiran tulee säilyttää juoksurytminsä häiriintymättömänä maastovaihteluista ja maastossa olevista esteistä huolimatta. Koira osoittaa ketteryyttä nopeilla käännöksillään vastatessaan vieheen liikkeisiin, ja kiinniottovaiheessa erityisesti nappaamalla pysähtyneen vieheen sulavasti loppuliu’ussaan.

Saluki on kokoonsa nähden erittäin ketterä koira ja se pystyy nopeisiin rytminvaihdoksiin. Saluki käyttää häntäänsä apuna nopeissa käännöksissä, saluki pystyy kääntymään jopa ilmassa. Salukin pitää pystyä kääntymään välittömästi vieheen kääntyessä.

5 – Kestävyys

Kestävyydellä tarkoitetaan koiran kykyä selviytyä radan loppuun asti hyvässä ajokunnossa. Kestävyys on fyysisen ja henkisen kestävyyden loppusumma.

Saluki on fyysisiltä ja henkisiltä ominaisuuksiltaan erittäin kestävä. Salukin tulee pystyä useampaan ja pidempäänkin ajoon saman päivän aikana. Salukin kestävyys näkyy myös tasaisena suorittamisena alusta loppuun asti, joskus jopa kiihdyttämisenä loppua kohden.

7.3 – Ajuekoe

Ajuekoe on myös arvostelulaji, mutta yksilösuorituksen sijaan kokeessa arvostellaan ajueen suoritus. Ajue koostuu kolmesta koirasta, jotka voivat olla erirotuisia. Ajue ilmoitetaan kokeeseen ajueena, eli omistajan tai omistajien ilmoittamana ryhmänä. Ajuekokeen tuomarineuvosto koostuu ajuekokeisiin pätevöityneistä kahdesta palkintotuomarista ja ylituomarista. Ajuekoe on yksiluokkainen koe, jossa kaikki ajueet juoksevat samassa koeluokassa, toisin kuin esimerkiksi maastokokeissa, jossa koirat jaetaan luokkiin rodun ja mahdollisesti koon ja sukupuolen mukaan. Ajuekokeen arvostelun osatekijät ovat nopeus, innokkuus ja seuraaminen, ketteryys, kiinniotto, yhteistoiminta, käyttäytyminen hihnassa ja käyttäytyminen irti. Eri osatekijöitä painotetaan eriverran, mutta osatekijöiden yhteen lasketut pisteet ovat 100 pistettä.

Ajuekokeen sertifikaatti voidaan myöntää ajueen koirille, joka saavuttaa vähintään ¾ (kolme neljäsosaa) maksimipisteistä. Koira saa käyttövaliotittelin FI KVA-VICA, kun koira on saanut viisi ajuesertifikaattia kahdelta eri kilpailukaudelta.

7.3.1 – Ajuekokeen arvostelun osatekijät

Ajankohtaiset ajuekokeen arvostelun osatekijät löytyvät Suomen Vinttikoiraliiton koesäännöistä. Tässä ohjeessa on myös kirjattu tarkasti pistevähennysten syyt ja määrät.

LINKKI http://www.suomenvinttikoiraliitto.fi/wp-content/uploads/Ajuekokeen-jarjestamisohje-2020.pdf

1 – Nopeus, maksimipistemäärä 20 pistettä

Nopeus ilmenee suurimmillaan lähdössä ja vieheen kiinniotto vaiheessa. Koirat saavuttavat vieheen nopeilla rytminvaihdoksilla, suoriutuvat maaston vaihteluista ja esteistä vaivattomasti. Vieheen karatessa kauemmaksi tai kadotessa näkyvistä, ne voivat hetkeksi tyytyä hieman rauhallisempaan laukkaan. Koirien tulee juosta matalana ja pitkällä askeleella. Koirien tapa juosta on tärkeä arvioitaessa nopeutta. Rotukohtaiset rakenteelliset erot otetaan huomioon nopeutta arvioitaessa.

2 – Innokkuus ja seuraaminen, maksimipistemäärä 10 pistettä

Koirien on pyrittävä keskeytyksettä kontaktiin vieheen kanssa. Käännöksissä koirien tulee välittömästi reagoida vieheen suunnanmuutoksiin. Huomion tulee suuntautua koko ajan vieheeseen, ja mikäli koirat käännöksissä ajautuvat ulos ja jäävät kauas vieheestä, on niiden välittömästi pyrittävä saamaan uusi kontakti vieheeseen. Esteistä ja vaikeista maastokohdista koirien on selvittävä viivyttelemättä ja epäröimättä.

3 – Ketteryys, maksimipistemäärä 10 pistettä

Maastovaihteluissa ja käännöksissä koirien tulee säilyttää juoksurytminsä häiriintymättömänä.

4 – Kiinniotto, maksimipistemäärä 20 pistettä

Kiinniottoa arvostellaan käännöksissä, joissa lähinnä viehettä olevan koiran tulisi pyrkiä tappoiskuun. Radan lopussa tulisi olla pysäytysalue, jossa vieheen vauhtia voidaan hidastaa ja antaa koirien ottaa se kiinni. Vieheen pysähtyessä koirien tulisi varmistaa sen liikkumattomuus. Saadakseen täydet pisteet tästä osiosta tulee ajueen jonkun koiran suorittaa tappoisku päästessään lähelle viehettä.

5 – Yhteistoiminta, maksimipistemäärä 30 pistettä

Ajueen koirien tulee huomioida toistensa ajolinjat, ja pyrkiä yhteistoiminnalla saamaan viehe tilanteeseen, jossa sillä ei ole pakomahdollisuuksia. Tahatonkin keskinäinen törmäily vähentää osion pisteitä. Kaikissa tilanteissa koirien tulee pystyä sijoittumaan niin, että ajue estää vieheen paon avoimesta maastosta. Osa ajueen koirista voi toimia varmistavina koirina toisten ahdistaessa viehettä. Parhaimmillaan yhteistoiminta on silloin, kun koirien tehtävät vaihtuvat ajon aikana kulloisenkin tilanteen vaatimusten mukaan.

6 – Käyttäytyminen hihnassa, maksimipistemäärä 5 pistettä

Koiran tulee olla lähtöalueella omistajan täydellisessä hallinnassa, seurata tarkkaavaisesti ympäristöä ja olla valmis lähtemään vieheen ajoon.

7 – Käyttäytyminen irti, maksimipistemäärä 5 pistettä

Ajon jälkeen koiran pitää jäädä varmistamaan vieheen liikkumattomuus, ja odottaa, että omistaja tulee kytkemään sen hihnaan. Kytkemisen tulee tapahtua viivytyksettä. Koira voidaan myös kutsua luokse, tällöin koiran on välittömästi tultava ja annettava kytkeä itsensä.

8 – KOEPÄIVÄ

Ennen koetta Kokeeseen lähtiessä muista pakata tarvittavat välineet jo hyvissä ajoin ja varmista, että ne tulevat mukaan. Tarvitset, rokotustodistukset, kilpailukirjan, kuonokopan, manttelit, vesikupin ja vettä. Kylmällä säällä on paikallaan olla mukana koiralle oma takki.

Koepäivänä tarvitaan aikaa ja malttia. Saavu koepaikalle hyvissä ajoin, varsinkin jos rutiinit ovat vielä hieman hakusessa. Koepaikalle saavuttua kannattaa ensiksi, ilmoittautua kokeen toimistoon, ulkoiluttaa koira ja käydä eläinlääkärin tarkastuksessa.

Muista, ettei koira juokse kokeessa eikä harjoituksissa täydellä mahalla vaan ruokinnasta on hyvä kulua vähintään 4–6 tuntia ennen kuin koira juoksee. Ruokinnasta ennen koepäivää on erilaisia käytäntöjä, yhtä oikeaa tapaa ei ole sillä koirat ovat yksilöitä. Yksi käytännöistä on esimerkiksi ruokkia koira reilummin koetta edeltävänä iltana ja koeaamuna antaa tavallista pienempi, kevyempi ja hyvin sulava ruoka-annos. Erilaisista käytännöistä voi kysellä kokeneemmilta kisaajilta.

8.1 – Ratakokeen kulku pääpiirteittäin

− Ensiksi ilmoittaudutaan toimistoon ja ulkoilutetaan koira, jotta se ehtii tehdä tarpeensa. Seuraavaksi katsotaan ohjelmasta, missä lähdössä koira juoksee ja millä manttelilla.
− Koira viedään eläinlääkärille, joka tutkii, että koira on kunnossa eikä narttukoiralla ole juoksua.
− Kun oma lähtö lähenee, lämmitä koira hyvin kävelemällä.
− Pue koiralle oikea mantteli ja kuonokoppa ja varmista, että ne ovat hyvin paikoillaan.
− Radalle mennään järjestyksessä manttelinumeroiden mukaan. Lähtökoppinumero kertoo mistä kopista kukin koira lähtee. Lähtökoppi määräytyy joko arpomalla tai koppitoiveiden perusteella.
− Lähettäjä tarkistaa koiran kuonokopan ja manttelin ennen kuin antaa luvan mennä koppien taakse. Lähettäjä kysyy usein, onko jollain kopitusvaikeuksia, jotta muut koirat eivät joutuisi odottamaan kohtuuttoman kauan lähtökopissa.
− Koirat kopitetaan lähettäjän ohjeiden mukaisesti. Koiran yllyttäminen on kielletty.
− Kopituksen jälkeen kaikki on koiran nopeudesta ja vieheinnosta kiinni. Ratajuoksukokeessa nopein aika ratkaisee voittajan, mikäli juoksusuoritusta ei hylätä.
− Lähettäjä antaa luvan, kun koiran saa hakea radalta pois.
− Kun olet saanut koiran kiinni, kävele radalta pois ja jäähdytä koira hyvin.
− Ota mantteli ja kuonokoppa pois vasta radan ulkopuolella.
− Toimistosta voi hakea ratakirjan pois, kun toimistohenkilökunta on saanut kirjat kirjoitettua valmiiksi.
− Palkintojenjako on viimeisen lähdön jälkeen tai järjestäjän ilmoittamassa välissä.

8.2 – Maastokokeen kulu pääpiirteittäin

− Koepaikalle saavuttua ilmoitetaan koira toimistoon ja saadaan kokeen käsiohjelma, josta selviää mm. kokeen toimihenkilöt ja osallistujat
− Käydään eläinlääkärissä. Kun kaikki saman rotuiset ovat käyneet eläinlääkärissä, toimisto voi arpoa lähdöt ja juoksuparit. Arvonta ratkaisee, juokseeko koirasi punaisella vai valkoisella manttelilla.
− Katso missä lähdössä koirasi juoksee
− Kun oma lähtö lähenee, lämmitä koira hyvin kävelemällä.
− Pue koiralle mantteli ja kuonokoppa ja varmista, että ne ovat hyvin paikoillaan.
− Siirry lähtöön järjestelykennelin kautta. Järjestelykennel tarkastaa koirasi mikrosirun ja että varusteet eli kuonokoppa ja mantteli ovat oikeat ja sopivat.
− Kuuntele lähettäjän ohjeita.
− Asetu seisomaan koiran taakse niin, että pidät kiinni koirastasi tukevasti. Tarkoitus on pitää koira valmiiksi juoksulinjassa vieheeseen nähden.
− Päästä koirasi irti, kun lähettäjä antaa lähtömerkin. Liian aikaisesta tai myöhäisestä lähettämisestä, tulee 10 % pistevähennys
− Lähettäjä myös sanoo, milloin koiran saa hakea vieheeltä.
− Varusteet saa riisua, vasta kun olette poistuneet rata-alueelta.
− Käytä koirasi uusinta eläinlääkärintarkastuksessa, kun se on palautunut alkueräsuorituksesta.
− Jos koira ei pääse finaaliin, voi kilpailukirjan hakea pois ja lähteä kotiin. Finaalipisteraja selviää toimistosta.
− Sen jälkeen, kun kaikki luokan finaaliin päässeet koirat ovat käyneet uusinta tarkastuksessa, voidaan finaalilähdöt arpoa.
− Kokeen kulku jatkuu samalla tavalla kuin alkuerissä. Viimeisen lähdön jälkeen odotetaan tuloksia. Muista antaa työrauha niin toimistohenkilökunta saa tulokset nopeammin valmiiksi. Toimistosta ilmoitetaan, kun palkintojenjako alkaa. Palkittavien koirien maastokirjat jaetaan palkintojen yhteydessä, muut voivat hakea ne toimistosta.
− On kohteliasta jäädä odottamaan palkintojenjaon loppuun asti ennen kotimatkalle lähtöä

8.3 – Ajuekokeen kulku pääpiirteittäin

− Koepaikalle saavuttua toimistoon ilmoittaudutaan yhdessä oman ajueen jäsenten kanssa, myös varakoiran kilpailukirja viedään toimistoon. Ajuekokeelle ei ole erillistä kilpailukirjaa, vaan maastokirjaa käytetään myös ajueessa.
− Toimistosta saadaan kokeen käsiohjelma, josta selviää mm. toimihenkilöt ja osallistujat. Ajueiden lähtöjärjestys on arvottu jo etukäteen ja myös se löytyy käsiohjelmasta. Kilpailijat ovat saaneet etukäteen kilpailukirjeessä ajuenumeron, jota ei tule sekoittaa lähtönumeroon.
− Käydään eläinlääkärissä ajueiden lähtöjärjestyksessä. Myös eläinlääkäriin menevät kaikki ajueen koirat yhdessä.
− Mantteleiden värit on päätetty jo etukäteen ajuetta ilmoittaessa.
− Kun oma lähtö lähenee, lämmitä koira hyvin kävelemällä.
− Pue koiralle mantteli ja kuonokoppa ja varmista, että ne ovat hyvin paikoillaan.
− Siirry lähtöön yhdessä ajueena järjestelykennelin kautta. Järjestelykennel tarkastaa koirasi mikrosirun ja että varusteet eli kuonokoppa ja mantteli ovat oikeat ja sopivat.
−  Kuuntele lähettäjän ohjeita. Lähetys panta eli slipperi tai muu lähetysväline kannattaa vaihtaa vasta juuri ennen pellolle tai vastaavalle rata-alueelle menoa.
− Ajueessa koirien kanssa kävellään rinnakkain lähettäjän osoittamaan suuntaan ja viehe lähtee liikkeelle piilosta. Lähettäjä ei anna erillistä lähtömerkkiä, vaan koirat päästetään samaan aikaan irti, kun vieheen nähdään liikkuvan.
− Lähettäjä antaa luvan hakea koirat vieheeltä, ennen sitä koiria ei saa hakea. Ajueessa arvostellaan myös koirien käytös irti ja hihnassa suorituksen arviointi jatkuu aina siihen asti, kun rata-alueelta on poistuttu.
− Varusteet saa riisua, vasta kun olette poistuneet rata-alueelta.
− Käytä ajueen koirat uusinta eläinlääkärintarkastuksessa, kun koirat ovat palautunut alkueräsuorituksesta. Jos joku koirista on loukkaantunut, voidaan se korvata ennakkoon ilmoitetulla varakoiralla finaalia varten.
− Jos ajue ei pääse finaaliin, voi kilpailukirjan hakea pois ja lähteä kotiin. Finaalipisteraja selviää toimistosta. Ajueessa ei välttämättä ilmoiteta alkueräpisteitä erikseen, vaan ainoastaan pääseekö ajue finaaliin.
− Finaalissa juostaan samassa lähtöjärjestyksessä kuin alkuerissä. Huomioi mahdollisesti finaalista poisjääneet lähdöt.
− Kokeen kulku jatkuu samalla tavalla kuin alkuerissä. Viimeisen lähdön jälkeen odotetaan tuloksia. Muista antaa työrauha niin toimistohenkilökunta saa tulokset nopeammin valmiiksi. Toimistosta ilmoitetaan, kun palkintojenjako alkaa. Palkittavien koirien maastokirjat jaetaan palkintojen yhteydessä, muut voivat hakea ne toimistosta.
− On kohteliasta jäädä odottamaan palkintojenjaon loppuun asti ennen kotimatkalle lähtöä

9 – DOPING ELI VARO, MITÄ KOIRASI SUUHUN LAITAT

Koirien koetoiminnassa (niin juoksu- kokeissa kuin näyttelyissäkin) on voimassa ns. dopingsäännöt, joilla on kahtalainen merkitys: eläinsuojelullinen ja urheilun puhtaana pitäminen. Eläinsuojelulailla halutaan varmistua siitä, että kokeisiin osallistuvat vain kilpailukuntoiset yksilöt. Sairauden tai toipilaskauden aikana ei kokeisiin pidä osallistua. Myöskään kroonisesti sairaat, mutta jatkuvalla lääkityksellä olevat koirat eivät voi osallistua kokeisiin, koska viimeisestä lääkekäsittelystä pitää kulua Suomen Kennelliiton asettama varoaika ennen kuin koira osallistuu kokeeseen. Tosin joihinkin kroonisiin sairauksiin, kuten kilpirauhasen vajaatoiminnan lääkitsemiseen, voi hakea poikkeuslupaa Suomen Kennelliitosta, jos koira täyttää erikoisluvan vaatimukset voi se silloin osallistua kansallisiin vinttikoirakokeisiin. Kansainvälisten vinttikoirakokeiden säännöt kieltävät kaiken lääkitsemisen, joten edes erikoisluvalla ei voi kilpailla KV-kokeissa.

Eläinsuojelulain mukaan eläimen suorituskyvyn keinotekoinen kohottaminen, alentaminen tai ylläpitäminen lääkkeillä tai muilla vastaavilla aineilla ja valmisteilla on kielletty. Dopingilla tarkoitetaan kemiallista valmistetta tai lääkettä, joka voi vaikuttaa koiran suorituskykyyn. Normaalit suun kautta annettavat ravintoaineet, kuten energia- ja suojaravintoaineet, eli hiilihydraatit, rasvat, valkuaisaineet sekä kivennäiset ja vitamiinit eivät kuulu tämän kiellon piiriin.

Doping-luokiteltuja aineita ovat mm. kofeiini ja suklaa. Valtaosa koirien lääkinnässä käytettävistä lääkkeistä on myös kiellettyjen aineiden listalla. Eri aineilla on eripituiset varoajat aineen nauttimisen jälkeen; varoaikana koira ei voi osallistua kokeeseen. Suomen Kennelliiton sivuilta löytyy eri lääkeryhmien käyttämiseen liittyvät rajoitukset.

Hyvä nyrkkisääntö on miettiä aina, mitä koiransa suuhun laittaa. Jollei kyse ole puhtaasti koiran ruuasta tai vitamiini- tai hivenainelisästä, on aineen hyväksyttävyys aina tarkistettava. Esimerkiksi koiralle hyönteisenpiston vuoksi annettava kyytabletti aiheuttaa viikon pituisen varoajan, jonka aikana koira ei saa kilpailla. Koira ei saa myöskään kilpailla, jos se syö saman talouden toisen lääkityksellä oleva koiran ruuanjämiä, missä voi olla lääkeainetta. Mikäli eläinlääkäri määrää koirallesi jotain lääkettä, kerro hänelle aina, jos olet ilmoittanut koirasi kokeeseen, ja varmista lääkkeestä aiheutuva varoaika.

Juoksukokeissa järjestetään dopingtestejä, joihin koirat valitaan yleensä arvonnalla. Mikäli dopingia on tapahtunut tai annettuja varoaikoja ei ole noudatettu, SVKL voi mitätöidä kyseisen koiran tuloksen ja määrätä sen voittamat palkinnot palautettaviksi kokeen järjestäjille. Suomen Kennelliitto voi lisäksi määrätä dopingiin syyllistyneen koiranomistajan määräaikaiseen tai elinkautiseen kilpailukieltoon.

10 – SALUKIEN JUOKSUHARRASTUKSEN HISTORIAA, ENNÄTYKSIÄ JA SANKAREITA

10.1 – Syntyhistoria

Ensimmäiset vinttikoirien viralliset juoksukilpailut pidettiin vuonna 1776 Englannissa niitä suosineen kuningatar Elisabeth I:n aikana. Tällöin myös laadittiin alkuperäiset coursing-säännöt ja perustettiin toimintaa varten ensimmäinen coursing-kerho. Arabimaissa on juostu epävirallisesti jo tuhansia vuosia. Egyptissä on nähtävänä jopa 4000 vuotta vanhoja metsästysaiheisia piirroksia, joissa on vinttikoiraa muistuttavia koiria. Roomalainen historioitsija Arrianos, joka eli toisella vuosisadalla jaa., laati ensimmäisen säilyneen kirjallisen muistiinpanon juoksukilpailuista. Sen mukaan kilpailuissa vertailtiin jo silloin koirien nopeutta ja juoksuominaisuuksia.

Aluksi juostiin tietenkin elävän riistan perässä, mikä loppui Englannissa vasta vuonna 2005, koska sitä pidettiin eläinrääkkäyksenä. Siihen asti olivat alkuperäiset säännöt voimassa melkein sellaisenaan. Sääntöjen mukaan arvioitiin koirien nopeutta, ohitusta, kääntymistä, tappamista ja tappamisen yritystä; eniten pisteitä sai nopeudesta ja ohittamisesta. Englannissa juostiin ensimmäisen kerran vieheen perässä vuonna 1867 Lontoon pohjoispuolella ja Yhdysvalloissa vuonna 1890 Miamin raviradalla.

Suomessa ensimmäinen vinttikoirakerho perustettiin vuonna 1950 Lahdessa. Ensimmäiset vinttikoirakisat juostiin 31.12.1953 niin ikään Lahdessa. Aluksi kilpailuja käytiin erilaisilla urheilukentillä ja –radoilla ennen kuin investoitiin juoksuratoihin. Ensimmäinen rata valmistui Mikkelin raviradan yhteyteen vuonna 1968. Pian tämän jälkeen saatiin käyttöön Tampereen aluksi ruohopintainen Kaupin rata (1969) sekä radat Turkuun (Vätin rata 1970) ja Espooseen (Kilon/Leppävaaran rata 1972). Helsingin seudulla juostiin monessa paikassa ennen kuin suosittu Tuomarinkartanon rata otettiin käyttöön vuonna 1983. Edellä mainitut radat Kilon rataa lukuun ottamatta ovat edelleen käytössä. Lisäksi ratakilpailuja käydään Oulussa Virpiniemen ja Hyvinkäällä Sveitsin radoilla.

10.2 – Käsiajanoton historialliset Suomen ennätykset ja merkittäviä ratajuoksijoita

Salukien ratajuoksun ensimmäinen Suomen mestari oli vuonna 1957 Farao of Kaukajärvi (s. 1954). Juostu matka oli 200 metriä. Ratajuoksukilpailujen alkuvuosina 1957-1969 Faraji del Flamante (s. 1963) voitti eri matkojen mestaruuden 10 kertaa ja se oli myös ensimmäinen Derby-voittaja vuonna 1965. Kuninkuusjuoksuja on juostu vuodesta 1970. Niitä kutsuttiin aluksi Tähtijuoksuiksi. Tähtisprintteri-kilpailuja on juostu vuodesta 1994 ja kilpailut veteraanimestaruudesta alkoivat vuonna 2000.

Viimeinen Suomen ennätysten haltija on Nordwart Errai (s. 1991). Se juoksi vuonna 1993 Suomen ennätykset sekä 480 että 280 metrin matkoilla: 31,95 ja 18,79. Errai kilpaili 147 kertaa, lähtöjä se voitti 94. Juostessaan 480 metrin uuden Suomen ennätyksen Errai tuli rikkoneeksi samalla yli 20 vuotta voimassa olleen vanhan ennätyksen 32,3, jonka juoksi Kaupin silloisella ruohoradalla Qal’eh Darren Aladdin (s. 1969).

Muita merkittävän panoksen suomalaiseen juoksuharrastukseen antaneita salukeja olivat Mazuri Orezzo (s. 1960), joka oli Baselissa vuoden 1967 EM-kisoissa hopeasijalla, sekä Nordwart Midas (s. 1988), joka voitti hopeaa vuonna 1991 Hildesheimissa Saksassa järjestetyissä Tuomarinkartanon radalla pidetyissä MM- kisoissa suomalaisia salukivoittajia olivat Wallaby’s Iqad Ihmirar (s. 1990) ja aikaisemmin mainitun Nordwart Errain sisko Nordwart Elissa Dido.

Suomen ensimmäinen vinttikoirien kolmoisvalio, joka saavutti valionarvon niin näyttelykehissä, radalla kuin maastojuoksuissa oli Abdelkader (s. 1985). Abdelkader kilpaili radalla 104 kertaa, eikä sen suoritusta hylätty kertaakaan. Tämän lisäksi se osallistui 50 kertaa viralliseen maastojuoksulähtöön.

10.3 – Ratajuoksu tänään

Merkittävä muutos ratajuoksukilpailujen ajanottoon tapahtui vuonna 2000, jolloin luovuttiin sekuntikellolla tapahtuvasta ajanotosta ja siirryttiin sähköiseen ajanottoon, samalla uudistettiin rata- ja maastojuoksusäännöt. Samassa yhteydessä luovuttiin myös Suomen ennätyksien kirjaamisesta ja niiden sijasta tilastoidaan nykyisin vain rataennätyksiä. Suomen Vinttikoiraliitto hyväksyi ratakohtaiset käyttövalioajat (salukille vain 480 m matkalla), jotka astuivat voimaan 1.4.2006. Helsingin, Hyvinkään, Tampereen ja Virpiniemen radoilla käyttövalioaika on 34 sekuntia ja muilla radoilla 34,50 sekuntia.

10.4 – Maastojuoksun taustaa

Niin vinttikoirien ratajuoksu kuin nykyinen maastojuoksumuotokin (lure coursing) on jalostettu elävän riistan pyytämisestä ja myöhemmin näihin päiviin asti harrastetusta kilpailumuodosta, jota kutsutaan nimellä coursing tai open field coursing. Nykyisin Suomessa harrastettu maastojuoksumuoto lure coursing on kehitetty Yhdysvalloissa; samoin maastojuoksun arvosteluperusteet ovat pitkälti peräisin aikoinaan Yhdysvalloissa luoduista säännöistä.

Iso-Britannialaisissa coursing-kokeissa oli kaksi tapaa: ”Walked up”- tai ”Driven meeting”. Walked up -kilpailussa lähettäjä kuljettaa kaksoistaluttimessa kilpailevaa paria, kunnes eteen tulee jänis. Silloin kuuluu huuto ”jänis”. Lähettäjä odottaa, että jänis pääsee noin 100 metrin päähän ja päästää kilpailijat irti. Driven meeting-kilpailussa ajomiehet hätistävät jänikset lähettäjän luo ja lähettäjä päästää salukit irti. Espanjassa on ollut käytössä jälkimmäisenkaltainen coursing-koe. Saksassa käytettiin viehettä nykymuodossa ensimmäisen kerran 1950-luvun lopulla, jolloin jo oivallettiin, että rataa on muutettava lähtöjen välillä, jotta koirat eivät muistaisi sen käänteitä.

Suomen ensimmäinen saksalaisen mallin mukainen vinttikoirien coursing-kokeilu järjestettiin Helsingin Talissa 11.9.1960. Ensimmäiset viralliset maastojuoksu- kilpailut järjestettiin Suomessa kuitenkin vasta vuonna 1988. Maastojuoksusta on kasvanut nopeasti varsin suosittu harrastus, joka on myös kansainvälistynyt vuosien varrella. Vuonna 1999 Abu Hakim Baleegh saavutti ensimmäisenä pohjois- maisena salukina maastojuoksun kansain- välisen käyttövalion arvon.

11 – SUOMEN VINTTIKOIRALIITTO

Suomen vinttikoiraliiton sivuilta löydät kaiken olennaisen tiedon kilpailemisesta, kuten kokeiden ajankohtaiset säännöt ja kilpailukalenterin.

Vinttikoirakokeissa noudatetaan kaikille koemuodoille yhteisiä Vinttikoiraliiton koesääntöjä sekä koemuotokohtaisia ohjeita. Koesääntöjä ja ohjeita noudattamalla varmistamme, että koetoiminta on laadullisesti yhtenäistä ja tasapuolista. Koesääntöjen ja ohjeiden keskiössä on kokeeseen osallistuvan koiran turvallisuudesta ja hyvinvoinnista huolehtiminen. Kun ilmoitat koirasi osallistumaan rata-, maasto- tai ajuekokeeseen, tai lupaudut kokeeseen toimihenkilöksi, sitoudut noudattamaan Suomen Vinttikoiraliiton koesääntöjä.

Rata-, maasto- ja ajuekokeita järjestävät Vinttikoiraliiton jäsenyhdistykset, ja kilpailukausi kestää maaliskuusta lokakuun loppuun. Koekutsut, joista kunkin kokeen tarkemmat tiedot käyvät ilmi, julkaistaan alkuvuodesta Vinttikoiraliiton Kilpailukalenterissa sekä Kennelliiton Koiramme-lehdessä.

Vinttikoirakokeiden järjestäminen perustuu vapaaehtois- ja talkootoimintaan. Kennelliitto ja Vinttikoiraliitto kouluttavat kaikkiin koemuotoihin koejärjestelyistä vastaavia koetoimitsijoita, palkintotuomareita ja ylituomareita, ja lisäksi Vinttikoiraliitto myöntää osalle toimihenkilöistä, kuten vieheenvetäjille ja lähettäjille, pätevyyden toimia tehtävissään. Kokeiden järjestämiseksi tarvitaan myös apua lukuisissa muissa kokeenkulun kannalta oleellisissa tehtävissä, ja näihin tehtäviin voi osallistua kuka tahansa vinttikoiraharrastuksesta kiinnostunut henkilö. Suosittelemme ottamaan yhteyttä omaan kerhoon ja hakeutumaan mukaan vinttikoiraharrastukseen myös toimihenkilön ominaisuudessa!

SVKL ylläpitää listaa kaikista aktiivisista vinttikoirakerhoista ja yhdistyksistä, joten sitä kautta löydät itseäsi lähimpänä toimivan kerhon / yhdistyksen.

Suomen Vinttikoiraliiton sivut löytyvät osoitteesta: www.suomenvinttikoiraliitto.fi/

11.1 – Vinttikoirakokeiden sääntöjen historiaa

Suomen vinttikoiraliitto on saanut alkunsa Lahdessa neljäntoista toimeliaan vinttikoiraihmisen voimin 26. heinäkuuta 1950, silloin SVKL toimi nimellä: Lahden Vinttikoirakerho. Vuoden kuluttua Lahden Vinttikoirakerhon perustamisesta, vuonna 1951, kerhon nimeksi muutettiin Suomen Vinttikoirakerho ja sittemmin Vuonna 1960 Suomen Vinttikoirakerhon nimi muutettiin Suomen Vinttikoiraliitto ry:ksi, koska koko maan käsittävä kerho ei voinut palvella yksityistä koiranomistajaa niin hyvin kuin paikalliset kerhot.

Suomen Vinttikoiraliitto on määrätietoisesti uudistanut kilpailujen organisaatiopuolta sääntömuutoksin ja koulutusohjelmin. Suomen Vinttikoiraliitossa pantiin alulle vuonna 1968-69 sääntömuutos, jonka mukaan Vinttikoiraliittoon kuuluu pelkästään jäsenkerhoja, eikä yksityisiä rivijäseniä, ja tämä uudistus hyväksyttiin vuoden 1970 puolella. Uudelle vuosikymmenelle siirryttäessä Suomen Vinttikoiraliitto ry oli vihdoinkin sitä, mitä nimikin edellytti: rotujärjestö, joka neuvoo jalostustyössä, kouluttaa tuomareita ja järjestää näyttelyitä, toimii yhdyssiteenä kerhojen välillä, jakaa vinttikoiratietoa, on juoksutoimen alkuunpanija sekä kilpailutuomarien ja ratatoimihenkilöiden kouluttaja.

1980-luvun alussa Suomen Vinttikoiraliitto palasi noudattamaan vanhoja sääntöjä, koska paljastui, ettei uusia sääntöjä oltu koskaan toimitettu yhdistysrekisteriin. Sittemmin vuosina 1983 ja 1984 uusittiin niin ratajuoksusäännöt kuin Suomen Vinttikoiraliiton säännöt.

Keväällä 1983 Suomen Kennelliitto antoi luvan Vinttikoiraliitolle juoksuttaa koeluonteisesti kahden kauden ajan (arvokilpailut poissuljettuina) kivespuutteisia uroksia sekä yli 50 cm:n säkäkorkuisia whippetejä. Lisäksi lähtökoppien ennakkoarvonnassa siirryttiin noudattamaan uutta käytäntöä, jossa juuri ennen ko. lähtöä koirille arvotaan lähtökoppien numerot. 1980-luvun puolivälin tienoilla otettiin silloin tällöin doping-näytteitä ratakilpailuissa, ja tällöin otetut näytteet olivat puhtaita. Kennelliiton alainen maastojuoksutoiminta aloitettiin Suomessa 1988.

1990 luvulla ylikorkeat italianvinttikoirat ja whippetit saivat kilpailuoikeuden, samoin kuin kivespuutteiset koirat. Tällöin aloitettiin koirien jakaminen omiin kilpailuluokkiin sukupuolen mukaan myös kansallisissa kokeissa, tämä oli yhtenäistämistä kansainvälisiin sääntöihin.

Vuonna 2000 voimaan astuneissa koesäännöissä erotettiin eri koemuodot aiempaa selvemmin omiksi lajeikseen. Sääntöuudistuksessa merkittävää oli, että vinttikoirakokeiden säännöt muodostuivat kaikkia koelajeja koskevista koesäännöistä sekä kunkin koemuodon omista järjestämisohjeista. 2000-luvun alussa myös koirien lähetys kokeissa muuttui niin että omistaja sai lähettää koiransa itse, kun aiemmin kokeissa nimetty lähettäjä päästi koirat juoksemaan.

Maastokokeiden sääntöjä on näiden vuosikymmenien aikana uusittu useaan kertaan ja myös uusia Vinttikoiraliiton arvokilpailuja on syntynyt, mm. vuonna 2001 kilpailtiin maastojuoksussa ensimmäistä kertaa Suomi-CUPista sekä Derby- ja Veteraanimaastomestaruudesta. Ensimmäinen virallinen ajuekoe pidettiin kesällä 2011 ja ajuekokeen ensimmäinen Suomenmestaruus juostiin vuonna 2016.

Rata- ja maastokokeiden sääntöuudistuksissa on pyritty yhdenmukaistamaan Suomen kansallisia koesääntöjä FCI:n kansainvälisiin sääntöihin. Vuodesta 2009 eteenpäin rodut on jaettu kilpailuluokkiin myös sukupuolittain, mikäli sekä uroksia että narttuja on kilpailuluokassa 6 tai enemmän.

Maastokokeiden uudistunut sertisääntö tuli voimaan 2014

Tuoreimpana isoimpana yksittäisenä uudistuksena on vuoden 2016 sääntömuutos, jonka seurauksena koirat juoksevat maastokokeissa ilman pantaa. Vuonna 2022 kansainvälisiin koesääntöihin tuli muutoksena, että koira tarvitsee kaksi vähintään erittäin hyvää (EH) -näyttelytulosta osallistuakseen kansainväliseen kokeeseen.

* Sivu päivitetty: 09.04.2022