KASVATUS

 

Pohjoismaiden ensimmäisen saluki oli uros Timsa el Sollum, joka tuotettiin Englannista Ruotsiin v. 1924. Suomen ensimmäinen saluki oli black & tan -värinen narttu ”Aysha” Mirjam el Tageddi, jonka Elisabeth Wegelius toi Ruotsista v. 1938. ”Aysha” palasi muutaman vuoden jälkeen Ruotsiin, ja kului lähes kymmenen vuotta ennen kuin saimme Suomeen pysyvästi salukeja. Anja Strandell tuotti v. 1949 Gwen Angelin kuuluisasta Mazuri-kennelistä kaksivuotiaan black & tan -värisen nartun nimeltä Mazuri Zahilat. Tämä oli jo ennen lähtöään astutettu mustavalkokirjavalla Mazuri Kirabenilla ja saman vuoden heinäkuussa syntyi Strandkulla-pentue, ensimmäiset suomalaiset salukipennut. Zahilatista tuli Suomen ensimmäinen salukimuotovalio ja sen tyttärestä Strandkulla Zulamithista ensimmäinen Suomessa syntynyt salukivalio. Mazuri Zahilat ja Mazuri Kiraben löytyvät edelleen lähes jokaisen Suomessa syntyneen salukin sukutaulusta.

Salukien määrä kasvoi alkuvuosina hyvin hitaasti. Ensimmäistä pentuetta seuranneen 20 vuoden aikana syntyi vain 11 pentuetta, 56 salukia. Vasta vuonna 1969 päästiin vauhtiin: neljä pentuetta näki päivänvalon. Tuota vuosikymmenen vaihdetta voidaan pitää salukien yleistymisen alkusysäyksenä. 1970- ja 1980-luvuilla rekisteröitiin salukeja keskimäärin 40 pentua vuodessa. 1990-luvulla rekisteröinti- määrä kasvoi ja vakiintui keskimäärin 80 pentuun vuosittain. Uudella vuosituhannella rekisteröintiluvut ovat hieman kasvaneet, mutta pysyneet toistaiseksi yleensä alle sadan.

Kasvattajat ovat kautta aikojen hankkineet uutta verta linjoihinsa tuontikoirien avulla. Viimeisen vuosikymmenen aikana tuonnit ovat yleistyneet myös harrastajien keskuudessa. Eniten salukeja on perinteisesti tuotu Pohjoismaista, mutta myös muualta Euroopasta, Lähi-idästä ja Amerikoista on useita tuonteja.