MINULLEKO SALUKI ?

Arvokas älykkö vai kujeileva tuulispää?

Salukissa on itämaista tyylikkyyttä ja metsästyskoiran vimmaa. Kun katsot arvokasta salukia näyttelykehässä tai vapaana viilettävää juoksijaa, et voi kuin ihastella. Kauniit linjat, joustavat ja voimakkaat liikkeet – koko koiran itsevarmuus houkuttaa. Salukilla on kuitenkin myös muita luonteenpiirteitä, ja jos olet päättänyt tulla salukin omistajaksi (mikä tarkoittaa pikemminkin päättänyt tulla salukin omistamaksi), mieti tarkkaan, sopiiko saluki itsellesi, perheellesi ja elämäntilanteeseesi. Jos hankit itsellesi salukin, merkitsee se sitä, että myös Sinun tulee mukautua salukin elämäntyyliin.

Salukit poikkeavat monista muista roduista.  Niitä kasvatettiin alun perin pitkän ajanjakson kuluessa hyvin ankarissa olosuhteissa. Kasvattajat halusivat saada aikaan hyviä metsästyskoiria, ei sohvankoristeita. Tuhansien vuosien jalostustyö takaa sen, että saluki sekä metsästää että tappaa saaliinsa tehokkaasti. Saluki eli persianvinttikoira tunnetaan myös nimellä gasellikoira. Vaikka salukia on kasvatettu länsimaissa jo useiden sukupolvien ajan, sen käytös saattaa hämmästyttää. Yksilöllisyys on eräs piirre, jonka vuoksi salukiharrastajat pitävät rotuaan niin lumoavana ja kiinnostavana.

Tyypilliset luonteenpiirteet, valtaisa riippumattomuus ja halu tehdä itse omat päätöksensä, kannattaa pitää mielessä etenkin silloin, kun ulkoiluttaa salukia vapaana. Saluki saattaa kieltäytyä palaamasta omistajansa luo. Kyse ei ole ymmärtämättömyydestä tai koulutuksen puutteesta, vaan enemmänkin siitä, kuka määrää. Saluki palaa takasin, kun sille itselleen sopii.

Brian Plummer on kirjoittanut kirjassa ”Sight Hounds, Long Dogs and Lurchers” seuraavasti: ”Salukit reagoivat komentoihin raivostuttavan hitaasti – hitaudella, joka saa ajattelemaan, että ne kyllä kuulivat käskyn ja miettivät, tarkoittaako se mahdollisesti jotain. Ne väittelevät keskenään siitä, onko komento  kenties  tärkeä, ja loppujen lopuksi tulevat siihen tulokseen, ettei komento ole sittenkään noudattamisen arvoinen.” Brian Plummer, joka on itse kokenut koirakouluttaja, on kahdesti yrittänyt kouluttaa salukia mieleisekseen ja epäonnistunut.

Toisenlaisiakin kokemuksia on. Voit aivan hyvin viedä salukisi koirakouluun oppimaan tottelevaisuuden alkeet. Saluki on oppivainen – kun se vain motivoituu – ja pitää isännän tai emännän kanssa työskentelemisestä. Salukin koulutusmenetelmät eroavat melkoisesti esim. palveluskoiriin käytettävistä menetelmistä. Tärkeää on saada saluki tuntemaan, että toteuttaessaan omistajansa tahtoa se tekee juuri sitä, mitä itse haluaa.

Yksi salukin ominaispiirre on varautunut suhtautuminen vieraita kohtaan. Välinpitämättömyys saa monen koiraihmisen pettymään hänen lähestyessään salukia. Saluki seisoo hiljaa paikoillaan, saattaa jopa perääntyä eikä ole järin innostunut, jos vieras haluaa sitä taputtaa. Hännänheilautus on salukilta suuri kohteliaisuus. Varautuneisuus ei suinkaan tarkoita samaa kuin aggressiivisuus, hermostuneisuus tai arkuus. Saluki odottaa, että sitä kohdellaan sen arvon mukaisesti. Koiranystävän on hyväksyttävä, ettei saluki yleensä hypi, pyörähtele, vingu eikä nuole riemusta ketä tahansa vastaantulijaa. Omaa perhettään ja muita rakkaita ihmisystäviään se sitä vastoin tervehtii ja hellii mitä sydämellisimmin. Salukin hellyydenosoitukset ovat kekseliäitä, huvittavia ja taatusti aitoja.

Salukit ovat suuria persoonallisuuksia. Ne pysyvät usein leikkisinä varsin kypsään ikään asti. Vaikka aikuinen saluki on rauhallinen ja sohvan nurkkaan käpertyneenä jopa huomaamaton kotikoira, pennut ovat leikkisiä, energisiä ja saavat usein ”hepulikohtauksia”. Pentu kaipaa tekemistä, ja jos se joutuu olemaan pitkään yksin, saattaa koti joutua koetukselle. Yksin- olemisen taito sen on kuitenkin opittava, joten aloita jo pikkupennun totuttaminen yksinoloon. Toisaalta liikkuminen salukin kanssa on helppoa. Se kulkee mielellään omistajansa mukana ja on yleensä rauhallinen ja huomaamaton matkustaja eri kulkuvälineissä.

Mielenilmaukset mahdollisia

Saluki osaa myös osoittaa mieltään, kun se on mielestään kärsinyt vääryyttä. Aikuisenakin se voi pissata tai kakata sisälle tai repiä mielenosoituksellisesti jonkin isännän tai emännän tavaran. Jälkeenpäin sitä on turha rangaista. Mieti mieluummin, oletko itse laiminlyönyt koiraasi.

Muista johdonmukaisuus koirasi kasvatuksessa. Kerran kielletty on aina kielletty, kerran sallittu on aina sallittu. Salukit rakastavat kaikkea pehmeää: mattoja, huopia, tyynyjä, upottavia nojatuoleja, sohvia ja sänkyjä. Useimmissa perheissä ne saavat oleskella sohvalla tai tulla sänkyyn. Halutessasi voit osoittaa salukillesi oman laiskanlinnan, jotta se jättäisi kodin muut pehmeät paikat rauhaan.

Salukit ovat sisätiloissa rauhallisia ja vaivattomia koiria. Tavoiltaan ne ovat hyvin siistejä. Karvapeite on helppohoitoinen, eikä saluki haise voimakkaasti koiralle. Turkille riittää viikoittainen läpiharjaus sekä korva-, jalka- ja häntähapsujen selvitys. Salukin turkki kaipaa pesua silloin, kun se on likainen, esim. kuraisena vuodenaikana tassujen, vatsanalusen ja hapsujen suihkutus ja kuivaus on tarpeen.

 Ulos ja juoksuun

Jopa leikeissään salukit eroavat monista muista koiraroduista. Yleensä ne eivät halua noutaa keppiä, ihmettelevät korkeintaan, että mikä ihme vimma ihmisellä on heitellä edestakaisin mokomia risuja. Kaikki eivät ole myöskään kiinnostuneita pallo- leikeistä. Salukien leikit ovat juoksukilpailuja tyyliin: ”Sinä et saa minua kiinni” ja ”minä kyllä saan sinut kiinni senkin pupu”. Ne ajavat mielellään takaa kaikkea, mikä liikkuu. Miettiessäsi siis salukia roduksesi, ole rehellinen: onko Sinulla varmasti aikaa ja mahdollisuuksia tarjota ystävällesi pitkiä kävelylenkkejä ja säännöllistä liikuntaa vapaudessa.

Salukit tarvitsevat runsaasti liikuntaa, mutta muuten ne ovat aikuisina hyvin rauhallisia. Tosiasiassa vanhasta salukista tulee helposti varsinainen sohvankoriste. Silloin isännän tai emännän on houkuteltava vanhus lenkille, jotta sen elämä jatkuisi terveenä ja hyväkuntoisena mahdollisimman pitkään. Nuorena saluki huolehtii yleensä itse liikunnastaan, kunhan sille tarjotaan tilaisuuksia vapaana juoksuun. Vaikka saluki saattaa lähes päihtyä juoksemisen ihanuudesta eikä halua menettää vapauttaan antautumalla kiinni, sen voi totuttaa tavoille. Anna koirasi olla vapaana mahdollisimman usein, tietenkin tarkkailtuna ja turvallisesti. Muista, että juokseminen on salukille yhtä tärkeää kuin syöminen ja nukkuminen.

Ole huolellinen myös ulkoiluttaessasi salukiasi taluttimessa. Se saattaa antaa harhaanjohtavan hennon ja keveän vaikutelman. Kun näköpiiriin ilmestyy kissa, orava, jänis tai jokin muu kiinnostava metsästyskohde, voimakas ja ennen kaikkea valtavan lähtövoiman omaava saluki saattaa karata käsistäsi.

Salukit ovat valppaita vahtikoiria niin kotona kuin liikenteessä, mutta ne eivät ole mitään turhan haukkujia. Pitkä ja ulvova varoitushaukku saa vieraan kuin vieraan pelästymään. Salukit myös juttelevat usein ja ilmeikkäästi. Yksin jäätyään ne saattavat päästää ilmoille korvia vihlovan kutsuhuudon, jonka esim. moni kerrostalonaapuri voi käsittää väärin ja joka ei ymmärrettävistä syistä miellytä ympäristöä. Ihanteellista olisi, että asuisit omakotitalossa ja sinulla olisi oma piha. Vaikkei piha korvaakaan päivittäisiä ulkoilulenkkejä, saluki nauttii omalla reviirillä juoksemisesta. Muista, että pihaasi on ympäröitävä riittävän korkea ja tiivis aita.

Ei mikään jokamiehen koira

Saluki ei todellakaan ole sopiva koira jokaiselle. Sen kauneus, näennäinen tyyneys ja itämainen luonne saattavat tehdä vaikutuksen moniin sellaisiinkin ostajiin, jotka huomaavat pian salukin otettuaan sen olevan täysin väärä rotu heille. Pitovaikeuksia ilmenee nopeasti, mikäli pentuiän peruskoulutus on laiminlyöty tai jätetty kokonaan hoitamatta. Silloin salukista tulee helposti vaikea ja hankalasti käsiteltävä. Esimerkiksi salukin sisäsiistiksi opettaminen saattaa vaatia yllättävän paljon aikaa ja kärsivällisyyttä.

Jos kuitenkin harkitset vakavasti salukin hankkimista, lue mahdollisimman paljon rodusta, käy koiranäyttelyissä, rata- ja maastojuoksukilpailuissa ja keskustele kasvattajien ja muiden saluki-ihmisten kanssa. Mikäli mahdollista, vieraile myös jossain salukiperheessä, niin voit seurata salukin käyttäytymistä kotioloissa. Jos kaiken tämän jälkeen et ole luovuttanut, saattaa saluki todellakin olla rotusi.