Alkuperämää: Keski-Itä

Vastuumaa: FCI

FCI:n luokitus: Ryhmä 10: Vinttikoirat – Alaryhmä 1

Hyväksytty: FCI 29.11.2000, käännös SKL-FKK 15.12.2001

FCI:n toimikunta (joka laati rotumääritelmän): Karin Hedberg (Ruotsi), Ute Lennartz (Saksa), Alain Campagne (Ranska), Terry Thorn (Iso-Britannia), Raymond Triquet (FCI:n rotumääritelmätoimikunnan puheenjohtaja)

SH:n (Säde Hohteri) kommenttien selityksiä:

Alkuperäinen = tämän rotumääritelmän alkuperäinen englanninkielinen ilmaisu.

Kommentteja = vertailua aiempiin salukin rotumääritelmiin (termi ensimmäinen rotumääritelmä tarkoittaa vuoden 1923 Ison-Britannian rotumääritelmää); erilaisia käännöksiä; sh:n omia kommentteja.

Yleistä rotumääritelmistä ja nimenomaan salukin rotumääritelmästä:

Rotumääritelmä kuvaa aina rodun ihanneyksilöä (urosta). Ihanneyksilö = muotovalion arvoinen koira.

Alkuperäinen salukin rotumääritelmä vuodelta 1923 on laadittu niiden koirien perusteella, joita useat eri henkilöt olivat tuoneet Lähi-idästä Englantiin. Kaikkia näitä koiria oli käytetty metsästyskoirina eli ne olivat olleet omistajilleen erittäin tärkeitä ”käyttökoiria”. Näistä koirista ja niiden jälkeläisistä on runsaasti valokuvia ja muuta aineistoa, jonka perusteella voi todeta sen, että ne olisivat yhä edelleenkin hyviä koiria näyttelykehään.

Saluki on useita vuosituhansia vanha rotu, jonka rotupuhtautta ja ominaisuuksia on vaalittu kaikki nämä tuhannet koirasukupolvet. Meidän tehtävämme on säilyttää rotu sellaisena kuin se on kaikki nämä vuosituhannet ollut. Aina kun on epävarmuutta rotumääritelmän tulkinnassa, on palattava niihin koiriin, jotka ovat olleet mallikoirina ensimmäistä rotumääritelmää laadittaessa. Hyvä esimerkki on kenraali Lancen Damaskoksesta tuoma bl/t uros Ch Sarona Kelb (s. 1919), joka myös esiintyy useaan kertaan kaikkien niiden nykyisten suomalaisten salukien sukutaulussa, joilla on ”suomalaisia” sukujuuria.

KÄYTTÖTARKOITUS: Näkönsä avulla metsästävä koira.

Alkuperäinen: Hunting and coursing hound.

LYHYT HISTORIAOSUUS: Salukeja on useita tyyppejä, mikä on toivottua ja tyypillistä rodulle. Syy tyyppivaihteluun löytyy salukin erityisasemasta arabiperinteessä sekä Lähi-Idän suunnattomasta alueesta, missä salukia on käytetty metsästyskoirana tuhansien vuosien ajan. Alkuaan kullakin heimolla oli salukeja, jotka sopivat metsästämään parhaiten juuri oman alueen riistaa. Lähi-Idän tapojen mukaan salukeja ei ostettu eikä myyty vaan niitä lahjoitettiin kunnioituksen osoituksena. Siten eurooppalaisille lahjoitetut salukit ja Eurooppaan tuodut salukit tulivat hyvin erilaisista maasto- ja ilmasto-olosuhteista ja olivat siksi myös erilaisia. Ison-Britannian rotumääritelmä vuodelta 1923 oli ensimmäinen virallinen eurooppalainen salukin rotumääritelmä, ja se oli laadittu kattamaan kaikki nämä alkuperäiset tyypit.

Alkuperäinen: Salukis vary in type and the variaton is desired and typical for the breed. The reason for the variaton is the special place held by the Saluki in the Arab tradition and the immense size of the Middle East area where the Saluki has been used as a hound of the chase for thousands of years. Originally each tribe had Salukis best suited for hunting the particular game in its own area, but by Middle East tradition, Salukis are not bought or sold but presented as marks of honour. It follows that those presented as such to Europeans and brought to Europe came from a wide variation of terrain and climate and vary accordingly. The British 1923 standard was the first official European breed standard for the Saluki and was drawn up to cover all these original types of Saluki.

Kommenteja: Vaikka on olemassa useita erityyppisiä salukeja, niin kuitenkaan kaikki ei ole sallittua, kaikki eivät ole ”oikeata” tyyppiä. Lähes jokaisessa rodussa on useita hyväksyttyjä tyyppejä. Saluki ei ole oikeaa tyyppiä, mikäli se ei täytä rotumääritelmän muita kohtia.

YLEISVAIKUTELMA: Kokonaisuus ilmentää jaloutta ja sopusuhtaisuutta sekä nopeutta ja kestävyyttä yhdistyneenä voimaan ja aktiivisuuteen. Sileäkarvainen muunnos on muutoin samanlainen kuin pitkäkarvainen, mutta ilman hapsuja.

Alkuperäinen: The whole appearance of this breed should give an impression of grace and symmetry and of great speed and endurance coupled with strength and activity. The smooth variety: the points should be the same with the exception of the coat which has no feathering.

Kommentteja: Teksti on sanasta sanaan sama kuin ensimmäisen rotumääritelmän yleisvaikutelman alkuosa. Loppu on siirretty muiden otsikoiden alle.

– ”Kokonaisuus ilmentää” on aiemmin käännetty ”Salukin olemuksen tulee antaa vaikutelma”. ”Jalous” on aiemmin käännetty ”sirous” (grace). ”Sopusuhtaisuus” on aiemmin käännetty ”symmetria” (symmetry).

– Saluki ei ole ”liioiteltu” koira, vaan hyvin ”kohtuullinen” sekä kokonaisvaikutelmaltaan että yksityiskohdiltaan. Salukin tulee olla linjoiltaan sulava, se ei ole liioitellun virtaviivainen mutta ei myöskään kantikas, ”töksähtelevä”. Esimerkkejä: kaulan tulee liittyä ylälinjaan pehmeästi, ylälinjan ei tule olla selän ja lanneosan kohdalla kuin viivottimella vedetty, etuosan ei tule olla luotisuora, mutta eturintaa ei myöskään kuulu olla liioitellusti. Liika raskaus on iso virhe.

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Rungon pituus (mitattuna lapaluun kärjestä istuinluun kärkeen) on suunnilleen sama kuin säkäkorkeus, vaikkakin koira usein vaikuttaa pidemmältä kuin mitä se itse asiassa on.

Alkuperäinen: The length of the body (from point of shoulder to point of buttock) is approximately equal to the height at withers, although the dog often gives the impression of being longer that he really is.

Kommentteja: Ensimmäisestä rotumääritelmästä puuttuivat mittasuhteet kokonaan, mutta ne ovat ”pakolliset” FCI:n rotumääritelmissä.

– Huom! Ihmissilmä valehtelee. Neliöltä näyttävät koirat ovat lähes aina korkeuttaan lyhyempiä. Toisaalta taas koirat, jotka mitattuina ovat neliöitä, näyttävät yleensä hieman pidemmiltä. Syynä on hyvän ryhdin, kaulan ja pitkien takaraajojen synnyttämä visuaalinen harha, etenkin jos koira asetetaan seisomaan niin, että kaula ”vedetään” etuviistoon ja takaraajat pitkälle pois rungon alta.

– Osa salukeista on mittasuhteiltaan neliöitä ja osa on hieman rungoltaan pidempiä. Osa salukeista on jopa hieman korkeuttaan lyhyempiä (siis mittasuhteiltaan samantapaisia kuin azawakh ja sloughi).

– Saluki on tyypillinen vinttikoira eli kevytrakenteinen, korkeajalkainen koira. Rintakehän syvyys on pienempi kuin jalkojen korkeus maasta rintakehään. Tämä suhde on tavallisesti 1:1,3. Ravaajatyyppisillä koirilla tämä suhde on yleensä 1:1.

KÄYTTÄYTYMINEN/LUONNE: Pidättyväinen vieraita kohtaan, mutta ei hermostunut eikä aggressiivinen. Arvokas, älykäs ja itsenäinen.

Alkuperäinen: Reserved with strangers, but not nervous or aggressive. Dignified, intelligent and independent.

Kommentteja: Ensimmäisessä rotumääritelmässä ei ollut mitään luonteesta. Tämä nykyinen teksti on sama kuin vuoden 1986 Ison-Britannian rotumääritelmässä (FCI 24.6.1987).

– Etenkin nuoret salukit saattavat näyttelyssä väistää tuomaria. Joskus jopa vanhemmat näyttelykonkarit saavat päähänsä temppuilla. Kyse on yleensä tottumattomuudesta.

– Yleensä lievästä varovaisuudesta ei rangaista, eikä sitä edes mainita arvostelussa.

PÄÄ: Pitkä ja kapea, kokonaisuudessaan jalo.

Alkuperäinen: Long and narrow, the whole showing nobility.

Kommentteja: Ensimmäisessä rotumääritelmässä oli muuten sama teksti, mutta ”nobility” asemesta olivat sanat ”great quality”.

– Päätä on aina katsottava suhteessa koiraan. On erilaisia päätyyppejä. Pää kehittyy hitaasti.

– Valitettavasti rotumääritelmästä puuttuu kallon ja kuonon välinen mittasuhde sekä kuvaus ylälinjasta. Kallo ja kuono ovat pituudeltaan suunnilleen samat. Kallon ja kuonon ylälinja ei saa olla ”viivottimella vedetty” vaan linjat ovat pehmeämmät ja suunnilleen yhdensuuntaiset otsapenkereen ollessa vähäinen.

KALLO-OSA: Kohtuullisen leveä korvien välistä, ei kupera.

Alkuperäinen: Moderately wide between ears, not domed.

Kommentteja: Sanasta sanaan sama kuin ensimmäisessä rotumääritelmässä. ”Moderately” on joskus suomennettu ”suhteellisen” ja ”verraten”.

– Kallo on siis leveämpi kuin kuono. Kallossa pitää olla riittävästi leveyttä salukin aivoille sekä kauniille silmille. Kallo ei saa olla taakse päin laskeva. Hyvin usein kallo-osan ”muhkurat” kuivuvat ja kaunistuvat iän mittaan.

OTSAPENGER: Vähäinen.

Alkuperäinen: Not pronounced.

Kommentteja: Sama kuin ensimmäisessä rotumääritelmässä. On joskus käännetty ”ei korostunut”.

– Otsapenger on siis olemassa. Salukin pään sivukuva ei saa olla samanlainen kuin venäjänvinttikoiralla.

KIRSU: Musta tai maksanruskea.

Alkuperäinen: Black or liver brown.

Kommentteja: Muuten sama kuin brittiläisissä rotumääritelmissä, mutta sana ”brown” on lisätty ”liver”-sanan jälkeen.

– Myös tummanharmaa väri on ok. Useille grizzle-värisille salukeille tulee iän mukana rusehtava pystyraita kirsuun. Suklaanruskean salukin kirsu on aina maksanruskea.

LEUAT/HAMPAAT/PURENTA: Hampaat ja leuat ovat vahvat. Säännöllinen, täydellinen ja täysihampainen leikkaava purenta.

Alkuperäinen: Teeth and jaws are strong with perfect, regular and complete scissor bite.

Kommentteja: Vuoden 1986 Ison-Britannian rotumääritelmän mukainen.

– Toisinaan nuorilla koirilla on hieman väljä purenta (yläetuhampaat eivät mene tiiviisti alaetuhampaisiin kiinni). Yleensä tämä paranee ajan kuluessa alaleuan kasvaessa. Hammaspuutokset ovat erittäin harvinaisia. Yleensä tuomarit eivät laske salukin hampaita.

– Salukin alaleuka ei ole vahvuudeltaan yhtä vahva kuin esim. afgaaninvinttikoiralla tai venäjänvinttikoiralla, mutta toisaalta se ei ole niin heikko kuin skotlanninhirvikoiralla tai italianvinttikoiralla.

– Alaleuan tulee näkyä sivukuvassa, ja usein se ”häipyy” näkyvistä tasaisesti kirsua kohden. Myös vahvempi alaleukatyyppi on tietenkin ok.

SILMÄT: Väriltään tummasta pähkinänruskeaan; kirkkaat, suuret ja soikeat; ei ulkonevat. Ilme on arvokas ja lempeä, katse uskollinen ja etäinen.

Alkuperäinen: Dark to hazel and bright, large and oval, but not prominent. The expression should be dignified and gentle with faithfull and farseeing eyes.

Kommentteja: Ensimmäisen rotumääritelmän mukainen; sana ”deep” on jätetty pois, sillä alunperin on ollut ”with deep, faithfull and farseeing eyes”.

– Aiempia suomennoksia: Tummanruskeasta vaaleanruskeaan, loistavat, suuret ja soikeat, mutta ei esiinpullistuvat. Ilmeen tulee olla arvokas ja lempeä, katseen syvä, uskollinen ja kauaskatsova.

– Pähkinänruskea kattaa myös melko vaaleat silmät. Tosin tällöin ei yleensä täyty rotumääritelmän kuvaus ilmeestä.

– Tavallisimpia virheitä: pienet tihrusilmät, kolmikulmaiset silmät, pyöreät silmät, ”lehmän ilme”, ”pöllähtänyt ilme”, ”ei-lempeä” ilme.

– Pigmentti silmäaukkojen ympärillä vaikuttaa ilmeeseen. Jos koira on väriltään fawn tai punainen, ja sillä on mustat korvanpäät, niin sillä on lähes aina myös vahva musta ”cajal” parantamassa ilmettä. (Tämänvärisellä koiralla on aina myös pikimusta pigmetti kirsussa.)

– Silmien väri on usein kytkeytynyt turkin väriin. Suklaanruskealla salukilla on aina keltaiset (meripihkan väriset) silmät. Monella pronssinvärisellä grizzlellä tai punaisella salukilla on lähes samanväriset silmät eli siis tumman punaruskeat.

– Suomessa on yleisesti ottaen erittäin tummat silmät verrattuna esim. englantilaisiin salukeihin.

KORVAT: Pitkät ja liikkuvaiset, ylös kiinnittyneet, kallonmyötäisesti riippuvat. Korvalehteä peittää pitkä, silkinhieno karva.

Alkuperäinen: Long and covered with long silky hair, set on high, mobile, hanging close to the skull.

Kommentteja: Ensimmäisen rotumääritelmän mukainen; ”set on high” on lisätty. Tosin se on aina esiintynyt Englannin Salukiklubin tekemässä rotumääritelmän selityksissä.

– Korvalehden pituutta ei ole tässä rotumääritelmässä mainittu (sekin on Englannin selityksissä), mutta korvalehden tulee ylettyä suunnilleen suupieleen.

– Korvalehteä peittävän karvan pituus vaihtelee yksilöstä riippuen. Rotumääritelmä ei sisällä pituusvaatimuksia. On yksilöitä, joilla korvalehden kärjissä ei kasva karvaa lainkaan, ja se on ok.

– Korvalehtiä on useaa eri muotoa: tyvestä leveitä kolmionmallisia, kapeampia kolmionmallisia, kapeita suorakaiteita (kärki on aina kuitenkin pyöreähkö).

KAULA: Pitkä, jäntevä ja lihaksikas.

Alkuperäinen: Long, supple and well muscled.

Kommentteja: Ensimmäisen rotumääritelmän mukainen.

– Pitkä ei tarkoita, mitä pitempi sen parempi. Ei salukilla ole snautserin kaulanpituutta.

– Jäntevä ja lihaksikas = kaula ei saa olla ”pilli”. Kaulan vahvuuden tulee olla suhteessa kokonaisuuteen.

RUNKO:

SELKÄ: Melko leveä.

Alkuperäinen: Fairly broad.

Kommentteja: Ensimmäisen rotumääritelmän mukainen.

– Selkä on se osuus selkärangasta, missä ovat rintanikamat. Kylkiluut ovat kiinnittyneet rintanikamiin. Selkä on siis lyhyempi osuus ylälinjasta kuin mitä tavallisessa puheessa usein tarkoitetaan.

– ”Melko leveä” tarkoittaa samaa asiaa kuin rintakehän kohdalla on mainittuna ”suhteellisen kapea, ei tynnyrimäinen eikä litteä”.

LANNE: Lihaksikas ja hieman kaareva.

Alkuperäinen: Slightly arched and well muscled.

Kommentteja: Ensimmäisen rotumääritelmän mukainen, jossa muotoiltuna ”Back fairly broad and muscles slightly arched over the loin”.

– Aiempia suomennoksia: Lihakset kaareutuvat hieman lanneosassa.

– Nuorilla koirilla saattaa lanneosa olla hyvinkin suora (lautamainen). Useimmissa tapauksissa se muuttuu tyypilliseksi iän mukana saadessaan lihaksia.

– Hieman kaareva on aivan eri asia kuin ”köyry”.

– Lanteen pituudesta ei ole mitään mainintaa. Yleensä lanne on suhteessa lyhyempi lyhytselkäisillä koirilla verrattuna pitempiselkäisiin koiriin. Englanninkieliset termit coupled tai coupling liittyvät lanneosaan, esim. short coupling tai short-coupled tarkoittaa, että koiralla on lyhyt lanne (siis yleensä liian lyhyt).

LANTIO: Sarvennaiset ovat kaukana toisistaan.

Alkuperäinen: Hipbones set wide apart.

Kommentteja: Ensimmäisen rotumääritelmän mukainen; tosin ”wide” oli tuolloin ”well”.

– Sarvennaisten väliin tulee mahtua kolme-neljä sormea. Jos koira on normaalikuntoinen, niin sarvennaiset ovat näkyvillä, mutta ne eivät ”törrötä”.

– Lantion pituudesta ja asennosta ei ole mitään mainintaa. Kohtuullisuus on tässäkin valttia. Lantion pituus ja asento riippuvat hyvin paljon koiran tyypistä. Tiiviillä lyhytrunkoisella koiralla on hyvin usein hieman jyrkempi lantio kuin pitempirunkoisella koiralla. Lantion pituuden ja asennon hyviä mittareita ovat rakenteen harmonia ja tasapainoisuus sivuliikunnassa.

RINTAKEHÄ: Syvä, pitkä ja suhteellisen kapea, ei tynnyrimäinen eikä litteä.

Alkuperäinen: Deep, long and moderately narrow. Neither barrel ribbed nor slab sided.

Kommentteja: Ensimmäisessä rotumääritelmässä vain ”Deep and moderately narrow”. Muu on peräisin toisesta Ison-Britannian rotumääritelmästä.

– Rintakehän tulee ulottua kyynärpäähän (riippuu myös etuosan rakenteesta). Rintakehän syvin kohta ei ole kyynärpään kohdalla vaan hieman taaempana. Aikuisen koiran rintakehän ei tule kuroutua liian nopeasti, vaan syvän rintakehän tulee olla myös pitkä.

– Edestä katsottuna pitää etuosan olla ”täyteläinen”, ei ylösalaisin käännetty V. Etuosan leveyden tulee olla noin kämmenen levyinen. Nuorilla koirilla nämä eivät tietenkään pidä paikkansa. Ylhäältä katsottuna kylkiluiden tulee olla hieman pyöristyneitä lapaluiden kärjistä taaksepäin katsottuna aina lanneosan alkuun asti.

– Saluki on tyypillinen vinttikoira eli siis korkearaajainen koira, jonka ei tule tehdä rintakehänkään kohdalla raskasta vaikutelmaa (rintakehäkin voi olla liian syvä).

ALALINJA JA VATSA: Vatsaviiva on selvästi kuroutunut.

Alkuperäinen: Well tucked up.

Kommentteja: Puuttuu ensimmäisestä rotumääritelmästä. Ison-Britannian toisessa rotumääritelmässä on muodossa ”with good cut-up”.

– Aiempia suomennoksia: Hyvin kuroutunut.

– Vatsaviivan niukka kuroutuminen on usein ongelmana etenkin vähänkään iäkkäämmillä uroksilla (jopa jo keski-ikäisillä).

– Arabin mielestä saluki on hyvä, kun kahdella kädellä saa lanneosan ympäri.

HÄNTÄ: Pitkä ja alas kiinnittynyt, luonnollisesti kaareutunut. Hännän alapuolella on pitkät, silkinhienot hapsut, jotka eivät ole tuuheat. Aikuisen koiran häntä ei nouse selkälinjan yläpuolelle muulloin kuin leikkiessä. Hännän pään tulee ulottua vähintään kintereeseen.

Alkuperäinen: Long, set on low and carried naturally in a curve, well feathered on the underside with long silky hair, not bushy. In adults not carried above the topline except in play. Tip reaching at least to the point of hock.

Kommentteja: Ensimmäinen virke on ensimmäisestä rotumääritelmästä, jossa ei ollut enempää tekstiä.

– Alas kiinnittynyt ei viittaa lantion pituuteen vaan siihen, että hännän tulee ”lähteä” hyvin läheltä lantion alapäätä.

– ”Luonnollisesti kaareutunut” on suomennettu aiemmin ”liikkeessä kaareutuva” sekä ”kannetaan luonnostaan kaareutuneena riippuen”. Tämä ei kerro kaareutumisen suuntaa. On häntiä, joiden pää kaareutuu ylöspäin ja on häntiä, jotka kaareutuvat jommalle kummalle sivulle.

– ”Not bushy” on aiemmin suomennettu ”ei pensasmainen”. Tämänhetkinen suomennos ”jotka eivät ole tuuheat” tarkoittaa siis ”jotka eivät ole pensasmaisen tuuheat”.

RAAJAT

ETURAAJAT:

Kommentteja: Valitettavasti tässä rotumääritelmässä ei ole mitään mainintaa koiran luustosta.

– Luiden tulee olla litteät (edestä katsottuna). Raskas luusto ei ole synonyymi laadukkaalle luustolle.

– Salukin eturinnasta ei ole mitään mainintaa tässä kohdassa kuten ei rintakehänkään kohdalla. Tämä on tulkittava niin, että salukille ei toivota vahvaa eturintaa, vaan tärkeintä on lapojen viistous ja asento. Tämä käy myös ilmi niistä salukeista, jotka ovat olleet mallina rotumääritelmää tehtäessä v. 1923.

LAVAT: Viistot, taakse kiinnittyneet ja lihaksikkaat, eivät raskaat.

Alkuperäinen: Well laid back, well muscled without being coarse.

Kommentteja: Ensimmäisessä rotumääritelmässä muodossa: Shoulders sloping and set well back, well muscled without being coarse.

– Aiempia suomennoksia: Lavat viistot ja hyvin taakse kiinnittyneet, lihaksikkaat olematta raskaat.

– ”Lavat viistot” tarkoittaa, että lavat ovat viistot vinttikoiratyyppiseksi koiraksi. Vinttikoiralla ei ole, eikä kuulu olla saksanpaimenkoiran tai noutajan etukulmauksia. Melko tavallinen viistojen, hyvien lapojen mittaustulos on n. 30o (pystysuoraan nähden) ravaavilla koirilla ja vinttikoirilla n. 10o jyrkempi.

– Sekä etu- että takaosan rakenne vaikuttavat olennaisesti koiran tasapainoon ja liikuntaan. Etuosa kannattaa n. 60 % koiran painosta.

– Jos koiran lavat (etuosa) ovat liian raskaat, niin yleensä myös koiran rintakehä ja koko etuosa ovat liian leveät.

– Lapaluiden kärjet ovat hyvin lähellä toisiaan (koiran seistessä väli on noin 2 – 3 sormen mitta). Jos lapaluut ovat liian kaukana toisistaan (tällöin myös usein rintakehä on liian leveä), seisoo koira yleensä edestä katsottuna kyynärpäät ulospäin.

– Taakse kiinnittyneet tarkoittaa sitä, että lapaluun kärjen tulee olla lähellä sitä kohtaa, mistä säkäkorkeus mitataan. (Säkäkorkeus mitataan toisen rintanikaman okahaarakkeen kohdalta.)

OLKAVARRET: Suunnilleen lapaluiden pituiset ja niihin nähden hyvin kulmautuneet.

Alkuperäinen: Approximately equal in length to the shoulder blade and forming a good angle with it.

Kommentteja: Puuttuu brittiläisistä rotumääritelmistä.

– Hyvin harvalla salukilla on olkavarsi lyhyempi kuin lapaluu. Amerikkalaisissa mittaustuloksissa on saatu suhdeluvuksi 1:1,1 eli että olkavarsi on n. 10% pitempi kuin lapaluu. Lyhyt olkavarsi on aika yleinen ongelma irlanninsusikoirilla. Tällainen koira tekee etumatalan vaikutelman (voi olla muitakin syitä).

– Olkavarren ja kyynärvarren välillä pitää myös olla jonkinlainen kulmaus. Suorat olkavarret on hyvin yleinen virhe (myös esittäminen voi vaikuttaa).

KYYNÄRVARRET: Pitkät ja suorat kyynärpäästä ranteeseen.

Alkuperäinen: Long and sraight from elbow to wrist.

Kommentteja: Ensimmäisen rotumääritelmän mukainen. Yleensä kyynärpää on hieman ylempänä kuin puolivälissä koiran säkäkorkeutta. Saluki on siis korkearaajainen koira kuten muutkin vinttikoirat.

VÄLIKÄMMENET: Vahvat ja joustavat, hieman viistot.

Alkuperäinen: Strong and flexible, slightly sloping.

Kommentteja: Puuttuu ensimmäisestä rotumääritelmästä, on lähes sananmukaisena toisessa brittiläisessä rotumääritelmässä.

– Vaatimukset johtuvat salukin alkuperäisestä käyttötavasta: ajallisesti pitkäkestoista laukkaa (metsästystä) vaihtelevassa maastossa (syvä hiekka, vuoristoinen alue). Salukin laukka on ns. vinttikoiralaukkaa, joka eroaa tavallisesta laukasta siten, että yhden liikesarjan aikana on kaksi vaihetta, jolloin yksikään raaja ei kosketa maata: raajojen ollessa ääriasennossa venytettyinä sekä niiden ollessa ”supussa” rungon alla. Jotta koira jaksaa väsymättä liikkua tämäntyyppistä laukkaa pitkään, niin ranteiden on oltava vahvat, joustavat ja hieman viistot.

– Hyvin usein jäykät ranteet, kissankäpälät ja ”töksähtävä” etuaskel liittyvät yhteen.

KÄPÄLÄT: Kohtalaisen pitkät, eivät hajavarpaiset, mutta eivät myöskään kissankäpälät; varpaat ovat pitkät ja hyvin kaareutuneet. Käpälät ovat kokonaisuudessaan vahvat ja joustavat, varpaiden välit ovat hapsuiset.

Alkuperäinen: Feet of moderate length, toes long and well arched, not splayed, but at the same time not cat-footed; the whole being strong and supple; feathered between toes.

Kommentteja: Ensimmäisen rotumääritelmän mukainen.

– Suomennoksissa on ollut eroja. Mm. seuraavia sanontoja on käytetty: suhteellisen pitkät, ei harittavat, varpaiden välissä paljon pitkää karvaa; joustavat-sanan (supple) asemesta käytetty sanaa tiiviit ja jäntevät.

– Toisessa brittien rotumääritelmässä on myös seuraavaa: kaksi keskimmäistä varvasta huomattavasti pidemmät kuin kaksi ulointa, seistessä etukäpälät kääntyvät hienoisesti ulospäin.

TAKARAAJAT:

YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat ovat vahvat ja ilmentävät laukka- ja hyppyvoimaa.

Alkuperäinen: Strong, showing galloping and jumping power.

Kommentit: Ensimmäisen rotumääritelmän mukainen.

REIDET JA SÄÄRET: Hyvin kehittyneet.

Alkuperäinen: Well developed.

Kommentteja: Hyvin kehittyneet tarkoittaa mm. että lihakset ovat leveät ja pitkät ja että reisilihaksen kiinnityspinta lantioon on riittävän pitkä (yleensä tämä liittyy myös lantion asentoon).

– Reiden ja säären keskinäisestä pituudesta ei ole sanottu mitään, mutta yleensä ne ovat samanpituiset tai sääri on vain aavistuksen pidempi. Jos sääri on huomattavasti reittä pidempi, tekee koira epätasapainoisen vaikutelman jopa seistessä ja yleensä sillä on ongelmia sivuliikunnassa.

POLVET: Kohtuullisesti kulmautuneet.

Alkuperäinen: Moderately bent.

Kommentteja: Ensimmäisen rotumääritelmän mukainen.

– Aiempia suomennoksia: kohtalaisesti kulmautuneet.

– Salukilla on yleensä etuosa suhteessa niukemmin kulmautunut kuin takaosa. Ero ei kuitenkaan saisi olla liian suuri, sillä ylikulmautunut takaosa voi tehdä koiran seistessä linjakkaan vaikutelman, mutta liikkeet eivät yleensä ole tällöin lainkaan tasapainoiset.

KINTEREET: Matalat.

Alkuperäinen: Well let down.

Kommentteja: Ensimmäisessä rotumääritelmässä: Hocks low to the ground.

– Matalat kintereet ovat edellytys hyvälle laukka- ja hyppyvoimalle. Kaikilta vinttikoiraroduilta edellytetään matalia kintereitä.

– Myös edellytetään kohtuullista kinnerkulmausta.

KÄPÄLÄT: Kuten etukäpälät.

Kommentteja: Vaikka rotumääritelmän teksti on sama sekä etu- että takakäpälien osalta, niin takavarpaat ovat kuitenkin lyhyemmät ja enemmän kaarevat kuin etuvarpaat.

LIIKKEET: Ravissa sulavat, sujuvat ja vaivattomat. Kevyet ja joustavat; niissä on sekä pituutta että työntövoimaa. Liikkeet eivät ole korkeat (ns. hackney-liikkeet) eivätkä raskaat.

Alkuperäinen: Smooth, flowing and effortless at trot. Light and lifting showing both reach and drive without hackney action or pounding.

Kommentteja: Liikkeistä ei ole mitään ensimmäisessä rotumääritelmässä. Toisessa brittiläisessä on osittain samoja sanontoja kuin tässä rotumääritelmässä.

– Se, että vaaditaan pituutta, ei tarkoita, että mitä enemmän pituutta sitä parempi. Sulavuus, sujuvuus, vaivattomuus, keveys ja joustavuus ovat erittäin tärkeitä ja hyvin kuvaavia sanoja. Salukin sivuaskel ei ole liioitellun pitkä, eikä liitävä vaan kohtuullinen pituudeltaan.

– Hackney-liikkeitä ei tule sekoittaa siihen, jos koira liikkuu leikkisästi.

– Koiran ylälinjan ei kuulu ”hyppiä”. Eturaajojen ei kuulu ”töksähtää”, kun ne kohtaavat maan tai lattian pinnan. Myöskään taka-askeleen ei tule loppua kesken, vaan siinä on oltava työntövoimaa. Kaunis sivuaskel on kevyt, joustava, harmoninen ja vaivaton. Sivuliikunta ei myöskään saa olla raskasta, jäykkää, kankeaa eikä epävakaata.

– Salukin liikkeet ovat parhaimmillaan joustavalla alustalla esim. nurmikolla tai hevosmaneesilla.

– Kehässä ei kuulu ”juosta kilpaa”: rytmi ja joustavuus häviävät tällöin täysin. Lopputulos ei ole tällöin tyypillinen salukiliikunta.

– Edestä katsottuna eturaajojen tulee liikkeessä muodostaa suora linja lavoista käpäliin siten, että koiralla on pyrkimys liikkua kohti rungon tasapainoviivaa. Ts. salukilla on taipumus liikkua kohti yhtä viivaa, yhtä jälkeä (single tracking, convergence). Etuliikkeet eivät ole yhdensuuntaiset (parallel) kovassa vauhdissa. Tämä sama pitää paikkansa takaliikkeiden osalta. (Lähteet: Curtis M. Brown ja Rachel Page Elliot)

KARVAPEITE:

KARVA: Sileää ja laadultaan pehmeää silkkistä. Hapsutusta on etu- ja takaraajojen takaosissa, aikuisilla koirilla sitä voi olla myös kaulan alapuolella. Pennuilla voi olla vähäistä villavaa hapsutusta reisissä, säärissä ja lavoissa. Sileäkarvaisella muunnoksella ei ole hapsutusta.

Alkuperäinen: Smooth and of a soft, silky texture, feathering on the legs and at the back of thighs, feathering may be present on the throat in adults, puppies may have slight woolly feather on thighs and shoulders. The smooth variety has no feathering.

Kommentteja: Suurin osa on peräisin ensimmäisestä rotumääritelmästä.

– Turkkeja on hyvin monenlaatuisia: silkkisempiä ja karkeampia, ohuempia ja paksumpia.

– Nuorilla aikuisilla on usein karkeaa, pitkähköä karvaa (harjaa) lapojen päällä, joka lähtee myöhemmin pois.

– Osa aikuisista kasvattaa myös herkästi pentuvillaa, etenkin talvella. Pentuvillaa esiintyy myös kyljissä.

VÄRI: Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja. Juovikas (brindle) väri ei ole toivottu.

Alkuperäinen: Any colour or combination of colours is permissible. Brindles are undesirable.

Kommentteja: Ensimmäisessä rotumääritelmässä on värit lueteltu yksitellen.

– Brindle-väriä on esiintynyt todella harvoin (sh nähnyt pari-kolme valokuvaa). Täysmustia salukeja näkyy myös todella harvoin (sh nähnyt kaksi valokuvaa, sekä luonnossa yhden sileäkarvaisen salukin).

– Mustaa maskia esiintyy toisinaan.

– Sinistä väriä ei ilmeisesti esiinny, mutta sekin olisi ok.

KOKO:

SÄKÄKORKEUS: Uroksilla keskimäärin 58-71 cm, nartut ovat suhteellisesti pienempi.

Alkuperäinen: Average between 58 – 71 cm (23 – 28 inches) bitches proportionally smaller.

Kommentteja: Ensimmäisen rotumääritelmän mukaan.

– Suuri kokovaihtelu johtuu siitä, että Isoon-Britanniaan tuodut ensimmäiset salukit olivat peräisin useilta eri alueilta, hyvin erilaisista olosuhteista. Kenraali Lancen salukit olivat kookkaita (esim. Sarona Kelb), kun taas Florence Amherstin salukit olivat pienempiä kooltaan.

– Näyttelyissä näkee valitettavasti erittäin harvoin (tuskin koskaan Suomessa) alle 64 cm korkeita uroksia tai alle 60 cm korkeita narttuja. Mainitun ylämitan ylittäviä uroksia löytyy kyllä sekä narttuja, jotka ovat lähelle 70 cm:iä. Pienten urosten (noin 60 cm ja alle) kohdalla on helposti ongelmaa sukupuolileiman kohdalla.

– ”Keskimäärin” sallii myös sekä alle että yli mainittujen korkeusmittojen olevat koirat.

VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.

Kommentteja: On sääli, ettei rotumääritelmässä ole yksilöity tämän tarkemmin näitä virheitä. Yleensä rotumääritelmissä on parempi luettelo.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Vihaisuus tai sairaalloiset piirteet.

Kommentteja: FCI on lisännyt tämän lauseen kaikkiin rotumääritelmiin.

– Vihaisuus ei ole lainkaan tyypillistä rodulle ja tuskin koskaan on kukaan tavannut vihaista salukia. Liiallinen arkuus tai tottumattomuus vieraita kohtaan on rodulle huomattavasti tyypillisempää.

HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.